Politiikka raviurheiluna

19.1.2010

Rosa Meriläinen

Keskustan puheenjohtajakisan seuraaminen on hauskaa ajanvietettä. Päätään ei tarvitse vaivata asiasisällöillä, mutta tätä viihteen muotoa pidetään silti ihan kunniallisena ja jopa yleissivistykseen kuuluvana. Vallan vakavahenkiset journalistit toimivat kisan urheilutoimittajina ja kaikilla on kivaa.

Politiikkaa voi seurata kuin raveja. Silloin ei tarvitse turhaan kuvitella olevansa osa demokratiaa: voi pysyä turvallisesti katsomossa. Kisakatsomossa voi päteä nippelitiedolla. Intomielisimmät harrastajat muistavat vanhat kisavuodet ja -joukkueet ulkoa.

Kisakatsomossa toinen tärkeä ilonpidon muoto on spekulointi: tarkkaillaan ehdokkaiden kisakuntoa, mahdollisuuksia, kestävyyttä. Sitä muistellaan heidän vanhoja voittojaan ja tappioitaan, uumoillaan tulevaa.

Politiikankin kisakatsomossa voi päteä sillä, että osaa etukäteen arvata tuloksen. Journalisteilla on etulyöntiasema, sillä heidän ennustuksensa myös edesauttavat ääneen lausuttuna ennustuksen toteutumista.

Joku aina välillä erehtyy pohtimaan ja kyselemään, kuka sitten olisi oikeasti paras. Eihän siitä ole kysymys. Ei kepulle etsitä hyvää puheenjohtajaa, vaan kepulaista.

Politiikkaan uppoutuneelle ihmiselle käy herkästi niin, että tämä politiikan viihteellisin puoli, politiikan ravit, imaisee kaiken ajan. Jos keskittää osaamisensa gallupien ja muiden tulostaulukoiden seuraamiseen, saattaa unohtua alkuperäinen tehtävä, joka oli muuttaa raviradan koostumusta ja suuntaa.

Mitäs se auttaa, jos oma heppa pärjää, jos kaakkiparka on sokea.

Tweet