Ajatusleikkejä

29.5.2009

Elina Grundström

Suomen poliittisen eliitin keskustelu on viime aikoina ollut kuin esikoulun kirjainharjoittelua. On muodikasta pohtia, onko tuleva talouskehitys V:n, W:n vai L:n muotoinen. Trendikkäintä on sanoa, että se on kuin Niken tavaramerkki: laskun jälkeen on luvassa loivaa nousua.

Vihreä analyysi tilanteesta on englanninkielinen: ”V is for Victory, L is for Love”. Eli jos talouskasvu hiipuu pysyvästi, meillä on enemmän aikaa toisillemme.

Suomeksi sanottuna poliittinen eliitti on ihan pihalla. Kukaan ei tiedä, koska kansainvälinen talous kääntyy kasvuun, eikä varsinkaan sitä, mihin uusi kasvu voi Suomessa perustua. Nykyinen lama poikkeaa edellisestä siinä, että Suomen teollisuustuotanto on romahtanut jyrkemmin kuin 1990-luvulla.

Lähes kaikilla teollisuudenaloilla on samantapaisia ongelmia kuin metsäteollisuudella, eikä uutta Nokiaa näy. Sen vuoksi valtio satsaa yhä enemmän rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan, tänä vuonna jo 1,9 miljardia euroa.

Mutta tuottaako tätä rahaa jakava ”innovaatiojärjestelmä” haluttua tulosta? Toimittaja Kyösti Jurvelin kirjoittaa Kauppalehdessä 26. toukokuuta, että Suomessa on parisataa innovaatiotoimintaan sekaantunutta julkista välittäjäorganisaatiota. Hän kysyy, onko Suomeen syntynyt innovaatiobyrokratia, joka työllistää etenkin itsensä.

Kysymys on enemmän kuin aiheellinen, sillä esimerkiksi vuonna 2008 perustetut shokit eli ”strategisen huippuosaamisen keskittymät” jakavat ihan samaa valtion rahaa kuin Tekes ja TEM ja vieläpä samoihin tarkoituksiin.

Lupaavimpia uusia teollisuudenaloja ovat ympäristö- ja energiatekniikka. Niiden kehittämiseen tarvitaan nopeaa ja tehokasta rahoitusjärjestelmää. Sellaista meillä ei nyt ole.

Hallitus on tehnyt paljon hyvää ja huonoa työtä yliopistojen uudistamiseksi. Olisiko seuraavaksi vuorossa innovaatiojärjestelmän reformi?

Tweet