Äitiyspakkauksen eettisyys

19.8.2010

Outi Moilala

Äitiyspakkauksen vauvanvaatteet ovat vaaleita ja keltaisia. Kela haluaa suosia sukupuolineutraaleja värejä pakkauksen vaatteissa ja on asettanut värit yhdeksi ehdoksi tuotteiden hankinnassa.

Hyvä, että väreihin kiinnitetään huomiota, mutta miten on vaatteiden valmistusolosuhteiden sosiaalisen ja ympäristövastuun laita? Tilasin pari vuotta sitten uteliaisuuttani äitiyspakkauksen kilpailutuslomakkeet, kun satuin huomaamaan, että Kela oli ilmoittanut kilpailutuksesta.

Hämmästykseni oli melkoinen, kun minulle selvisi, että ilmoituksen on julkaissut Reima Oy. Kilpailutuslomakkeet lähetetään Reimaan ja jopa lomakkeet olivat Reiman lomakepohjilla. Kela teki kuitenkin lopullisen hankintapäätöksen.

Tilanne on sittemmin näemmä korjaantunut, ja tarjouspyynnöt lähetetään nykyisin Kelaan eikä enää Reimaan.

Kela on varmaankin alkanut alun perin tehdä yhteistyötä Reiman kanssa, koska Reima kokoaa ja lähettää pakkaukset äideille. Myös tekninen asiantuntemus on varmasti ollut tarpeen. On kuitenkin mielenkiintoista, että yhteistyö on ollut noin läheistä.

Reima mielletään suomalaiseksi lastenvaatevalmistajaksi, mutta Reima ja sen muut brändit, Tutta ja Lassie, valmistetaan lähes täysin Aasiassa, erityisesti Kiinassa. Muutama prosentti tuotteista tulee Euroopasta ja Kanadasta, mutta niistäkin ainakin osan valmistusmaa on aasialainen.

Reima Groupin alihankkijatehtailla ei ole ulkopuolisia yhteiskuntavastuutarkastuksia. Yrityksen tarkoituksena on kehittää yhteiskuntavastuuta tämän vuoden aikana, mahdollisesti tehdä päätös BSCI-järjestelmään liittymisestä.

Oliko sitten äitiyspakkauksen kilpailutuksessa eettisiä kriteerejä? Joitakin tuotteisiin liittyviä ympäristökriteerejä oli, kuten kestovaippoja, mutta sosiaalisia, valmistuksen työolosuhteisiin liittyviä ei ollut.

Julkisissa hankinnoissa ei voida laittaa kriteeriksi valmistusmaata, mutta sosiaalisia tai ympäristökriteerejä voidaan asettaa. Kokemukseni mukaan ostajat on peloteltu markkinaoikeudella niin, että harva suomalainen julkinen hankkija asettaa vastuukriteerejä hankinnoille. Kaikki eivät edes tiedä tai usko sen olevan mahdollista.

Hankkijat kaipaavat selvästi tietoa ja tukea, ja olisi hyvä kehittää hankintaorganisaatioiden välistä tietojen ja kokemusten vaihtoa ihan oikeasti.

Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä freelancer-tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet