Luento Luhtasten kaupassa

1.9.2010

Outi Moilala

Se on porvarillinen, sanoi ystäväni Aleksi 13:sta muutama vuosi sitten.

Muistelin sen olleen tosiaankin lähinnä tekorento, mutta nyt vaatteet olivat mielenkiintoisia. Varsinkin Helsingin Aleksanterinkadun myymälän viidennessä kerroksessa nuorten naisten vaatteet olivat piristäviä, hieman hipahtavia väriläiskiä tuntemattomammilta brändeiltä. Mieleen jäivät tilkkuidealla kootut sinisenkirjavat siistit takit.

Jännän brändivalikoiman selittää varmasti se, että Aleksi 13 -myymälöiden tehtävänä on antaa brändiyritys L-Fashion Groupille arvokasta tietoa kuluttajien käyttäytymisestä. Myynnissä on muitakin kuin yrityksen omia merkkejä.

L-Fashion Group tunnetaan paremmin Luhtana ja sen omistaa Luhtasten suku. Omia merkkejä ovat Luhdan lisäksi Beavers, Big-L, IcePeak, J.A.P., O.i.s, Ril’s, Rukka, Skila, Story, Torstai ja Your Face.

Luhdan historia kuvaa erinomaisesti suomalaisen vaatealan vaiheita. Seuraa luento.

Luhta toimitti vielä 1980-luvulla vaatteita H&M:lle, koska ompelu oli vielä silloin Suomessa suhteellisen halpaa. Käytännössä lähes kaikki Suomessa myytävät vaatteet olivat 1970-luvulle saakka kotimaista tuotantoa.

Sitten tuli iso mullistus. Suomen vaatetusteollisuus romahti 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa murto-osaan entisestä. Kotimaiset tukut katosivat väliportaana pois. Luhta hankki 1990-luvun lamassa kaatuneita suomalaismerkkejä.

Nykyisin L-Fashion Groupin vaatteet on tehty Aasiassa ja Euroopassa. Aasian alihankinta on yrityksen mukaan suurempaa kuin Euroopan, ja maita siellä  ovat muun muassa Kiina, Vietnam, Intia ja Bangladesh.

L-Fashion Group on tilannut muutama vuosi sitten näyte-erän jopa suljetusta ja totalitaarisesta Pohjois-Koreasta. Toimitusjohtaja Vesa Luhtanen sanoi FinnWatchin kyselyssä 2006, että yritys saattaisi tilata maasta, mikäli tehdas täyttäisi L-Fashion Groupin kriteerit ja tuotanto-olosuhteet olisivat hyvät.

Ongelma vain on siinä, että tuotanto-olosuhteita ei voi maassa valvoa. Sinne ei pääse edes YK.

L-Fashion Group ei kuulu mihinkään vastuujärjestelmään eikä sen alihankkijatehtailla yleensäkään tehdä ulkopuolisia vastuutarkastuksia.

Vaikka paikan päällä olisi käytykin, vaatteet eivät välttämättä tulekaan siltä tehtaalta, miltä niiden luullaan tulevan. Näin on käynyt Luhdallekin. Toimittaja Susanna Särkkä havaitsi asian käydessään tehtailla Vaateostajan Intia -kirjaa varten.

Miten se nyt silleen.

Lähteet: FinnWatch 2009 Ostoja etelästä ja hikipajoista, Elina Grundström (toim.) 2004 Globalisaation portinvartijat, Susanna Särkkä 2006 Vaateostajan Intia.

Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet