Wikileaks koettelee sananvapautta

15.12.2010

Petteri Järvinen

Jyrki Kasvi kaipasi Wikileaksille kilpailijaa – ja sai sen. Joukko Julian Assangen toimintaan ja itsevaltaiseen johtamistapaan kyllästyneitä Wikileaksin avainhenkilöitä ilmoitti viime viikolla perustavansa uuden vuotopalvelun nimellä Openleaks.

Sitä tarvitaan. Virallisessa historiankirjoituksessa on vielä paljon rumia salaisuuksia, jotka odottavat paljastumista. Ehkä jonain päivänä saamme tietää, oliko JFK:n ampuminen salaliitto tai kuka räjäytti WTC:n tornit 9/11-iskuissa.

Tiitisen listasta puhumattakaan.

Wikileaksin oma toiminta herättää kuitenkin kysymyksiä. Onko oikein paljastaa salaisuuksia vain siksi, että se on teknisesti mahdollista? Onko salaisuuksien paljastaminen aina sananvapautta? Mikä on Wikileaksin oma vastuu paljastuksista?

Sananvapautta on se, että saa (tietyin rajoituksin) esittää oman mielipiteensä julkisesti. Myös tiedon julkaiseminen voi olla sananvapautta, mikäli tiedolla on yhteiskunnallista merkitystä. Tähän asti nähdyissä Cablegate-paljastuksissa sitä on ollut niukasti.

Sananvapaus on niin arvokas asia, ettei sitä tule pilata liialla laajentamisella. Jos kaikkea paljastelua aletaan kutsua sananvapaudeksi, koko käsite kokee inflaation. Sananvapaudesta tulee uusi hyvinvointiyhteiskunta – sana, joka tarkoittaa kaikkea ja siksi ei mitään.

Kasvi kirjoitti myös, että Wikileaksin jälkeen diplomaatit joutuvat miettimään aivan eri tavalla, mitä raportteihinsa kirjaavat.

Diplomaattien tehtäviin kuuluu seurata asemamaan tapahtumia ja raportoida niistä. Jos tätä ei voida tehdä luottamuksellisesti, koko työltä putoaa pohja pois. Diplomaateilla on työnsä puolesta oikeus salaisuuksiin siinä missä yritysjohtajilla, pankkiireilla tai sotilailla.

Moni rauhansopimus on saanut alkunsa salaisista neuvotteluista, joiden paljastuminen liian aikaisin olisi johtanut väkivaltaan ja hankkeiden kariutumiseen. Salaisuuksia tarvitaan siis jatkossakin.

Entä jos joku Facebookin tyytymätön työntekijä vuotaisi henkilötietoja tai salasanoja nettiin sananvapauden nimissä? Selvästikin raja on olemassa, mutta jokaisen on itse pohdittava, missä se kulkee.

Moni oli niin tohkeissaan Wikileaksista, että laski oman rajansa kovin alas. Suomalainen Voima-lehti kiirehti peilaamaan palvelun sisällön Suomeen, jotta palvelu voisi jatkaa toimintaansa "poliittisesta painostuksesta huolimatta".

Olisiko Voima toiminut samoin, mikäli kyse olisi ollut maahanmuuttokriittisistä kirjoituksista, Greenpeacen rahavirroista tai ilmastomuutoksen liioittelusta?

On selvää, että tulevaisuuden maailma on entistä avoimempi ja julkisempi. Valtioiden salaisuuksia on kuitenkin paljastettava vastuullisesti ja tasapuolisesti kaikista maista. Wikileaks ei ole vielä tehnyt kumpaakaan.

Ennen kaikkea vuotajan on noudatettava omia periaatteitaan ja toimittava itse läpinäkyvästi. Tässä tehtävässä Wikileaks on epäonnistunut. Mitä esimerkiksi tapahtui luvatuille paljastuksille suuresta amerikkalaisesta pankista? Ostiko se Assangen hiljaiseksi?

Toivotaan, että Openleaks onnistuu paremmin vaikeassa tehtävässään.

Kirjoittaja on kokoomuksen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet