Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
11.2.2011
”Kunnon veroremonttiin ei riitä poliittista rohkeutta”, todetaan Helsingin Sanomien uutisanalyysissä (8.2.). Ymmärrettävää. Jokainen puolue esittää tällä hetkellä omia, maailman parhaita verotusmalleja tuntosarvet pystyssä äänestäjien mielenvireitä kuulostellen. Uutisanalyysissä mainittuja joululahjalistoja ei paraskaan pukki pysty toteuttamaan.
Sara on aivan oikeassa siinä, ettei talousahdinkoa pelasteta ”syntiveroja” kiristämällä. Talousahdinkoa ei pelasteta millään yksittäisellä verolla tai verotusmallilla.
Lähimmäksi on mahdollista päästä iskemällä näpit arvonlisäveroon, minkä korottaminen toisaalta heikentää erityisesti pienituloisten asemaa. Ja kun hyödykkeiden hinnat nousevat mutta ihmisten tulot eivät, ostovoima heikkenee ja se puolestaan vaikeuttaa omalta osaltaan talouskasvua. Mutta kaiken kaikkiaan arvonlisäveron korotuksen vaikutusta kulutukseen on mahdotonta tarkasti ennustaa.
Lasketaan työn verotusta ja laitetaan siten porukka shoppailemaan ja eurot liikkeelle! Painavamman kukkaron kanssa ei pienet arvonlisäveron korotukset tunnu missään. Ai niin, onhan meillä niitäkin ihmisiä jotka ole töissä ja siten hyödy työn verotuksen laskemisesta. Eli tuetaanko yhteiskunnan taholta enemmän että leivän päälle on mahdollista saada muukin kuin ylähuuli?
Verotuksen eettinen ongelma liittyy vaatimuksiin olla yhtä aikaa sekä tehokas että oikeudenmukainen. Suomi on erittäin korkean verotuksen maa. Suurilla prosenteilla on saatu aikaa hyvinvointia ja korkeaa koulutusta. Moni suomalainen on valmis maksamaan veroja ja myös niiden korottamiseen.
Kaisa Hiltunen suostuu henkilökohtaisessa elämässään maksamaan enemmän vaikka mitä veroja, mutta politiikassa hän puolustaa sitä heikoimmassa asemassa olevaa, pienituloista, köyhyysrajalla elävää.
Vaalien alla käytävä keskustelu talouden elvytystoimista keskittyy siis turhan usein vain veroihin. Suomen Kuvalehdessä (4.2.) kolme taloustutkijaa esittelee kahdeksan kovaa konstia, joilla ahdingosta voisi selvitä. Suurta viisautta ja mielessä se bigger picture, I like!
Ilmastolaki, tuo polttava kysymys. Miksi Suomessa tulisi säätää erillinen laki Euroopan Unionin säädösten rinnalle? Eikö olisi järkevämpi panostaa jo olemassa olevan lain tiukentamiseen? Ohjausjärjestelmän tulee olla yksiselitteinen.
Käsittääkseni esitetty 40 prosentin tavoite on teknisesti täysin mahdoton. Missään nimessä en kiellä asian tärkeyttä ja omaa haluani puhua näiden asioiden puolesta. Päätöksenteossa tulee kuitenkin olla realistinen, paraskaan tahtotila ei riitä taikatemppuihin.
Sara, nyt sinulla on oiva tilaisuus yrittää puhua (tai siis kirjoittaa) minut ympäri tässä asiassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi Suomeen tulisi säätää oma ilmastolaki? Kansantajuisesti ja niin että kepulainenkin sen ymmärtää.
Kirjoittaja on keskustan eduskuntavaaliehdokas Pohjois-Savon vaalipiirissä.
Tweet