Voiko kaavoitukseen vaikuttaa?

11.2.2011

Minna Sorsa

Kaavoituksessa on kyse siitä, mitä ja minkälaista tietä tai polkua pitkin pääsee kouluun ja kauppaan, tai minkälaisissa taloissa asumme.

Katsomme ympärillemme omassa lähiympäristössämme, joka on käsin koskettavissa ja koettavissa. Kauempana oleva elinpiiri  jää helposti epämääräiseksi ja kosketuspinta katoaa, kunnes jonakin päivänä iso paha tie saapuu oman kodin viereen tai lempimetsän tuntumaan.

Yleensä tässä vaiheessa niin kutsuttu tavallinen tallaaja vasta havahtuu tosiasioihin: Jotakin olisi voinut tehdä jo vuosia sitten.  Mutta nyt on myöhäistä. Syntyy kokemus, ettei kaavoitukseen voisi vaikuttaa.

Sama ajatus on vallannut mieleni toistuvasti seuratessani kuumaa perunaa Tampereen  tunnelista, jonka rahoitusta ei kuitenkaan – ja onneksi – ole lukkoon lyöty.

Olli-Poika Parvianen Tampereelta kirjoitti, että ”aikalisän perään huutelevat unohtavat, että hanketta on suunniteltu jo yli vuosikymmenen ajan. Aikaa on kyllä ollut. Kyseessä on kaupunkikehityshanke: autot maan alle ja ranta osaksi kaupunkia sen sijaan, että se tuhlataan tienpenkkana. On ollut virhe rakentaa paikalle aikoinaan maantie. Virheet voidaan onneksi korjata.”

Lähtisin korjaamaan virheitä jos voisin, vihreitä ponnistuksia virheiden poistamiseksi.

Väitän, että kaavaprosessit ovat näennäisdemokratiaa, jota kuntakenttä muutenkin vilisee. Miksikö? Siksi, että harva on niin valveutunut, että raahautuu jonkin kunnan tai maakunnan tiedotteita lukemaan, tai jollekin nettisivulle sattumoisin juuri silloin, kun käsitellään oman kunnan asioita, jotka ovat ehkä vasta kymmenen vuoden kuluttua tärkeitä. Saati, että ottaisi selvää miten tuohon vaikutetaan. Eihän mistään ole tietoa saatavilla!

Jos se Tunneli oli seudullisen rakennemallin hyväksymisvaiheessa jo nykyisyyttä, on se mielestäni kyllä Tampere-keskeistä ajattelua. Kannattaako meidän maksaa itseämme kipeäksi juuri tämän hankkeen vuoksi, joka tulee kestämään todella kauan?

Me täällä 17 kilometriä Tampereelta ("ihan periferiassa") emme ymmärrä tamperelaisia. Miksei oikeasti olisi voinut kattaa, peittää, tai whatever muuta sen tien, jos se vain monia harmittaa? Jos kustannukset karkaavat käsistä, on mahdollisuus painaa jarrua. Kannatan järjen ääntä!

Monille hämäräksi jäänyt kaavoitus aukeaa kuin kukka, kun tarkastellaan ympäristöä laajemmasta kuin kotikunnan lähtökohdista. Kauempaa tarkasteltuna yksittäiset kunnat osoittavatkin tekevänsä myyräntyötä toisiinsa nähden.  Kunnat kinaavat yritysten sijoittumisesta.

Kaavat vaatisivat enemmän, paljon enemmän vuorovaikutteisuutta etenkin kaavasuunnittelun alkuvaiheisiin, niin eri kuntien kuin kuntalaisten välille.

Seutunäkökulma tulee olemaan haastava kuntakentällä, jolleivät dialogin hanat aukea eri kuntien päättäjien välillä myös kaavoituksessa.

Mitä ihmettä ne osallisuusvaiheet ja valitusprosessit mukamas oikeasti vaikuttavat enää mihinkään, kun kaikki päätettiin ja vuonna 2000?

Ei kun huilaamaan täältä vaikuttamisilluusiosta!

Kirjoittaja on vihreiden eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä.

Tweet