Verokiilasta vähäsen

10.3.2011

Esa Suominen

Jukka Relander jatkoi verokeskustelua taannoisessa keskustelussaan avaten myös mielenkiintoisella tavalla vihreää ajattelua muun muassa arvonlisäveron nostamisvaatimusten taustalla sekä käytyä pohdintaa esityksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Sen valossa on mahdollista käydä aidosti tärkeää ja erottavaa keskustelua eri puolueiden linjoista ja prioriteeteista.

Jukan mukaan vihreissä pohdittiin paljon sitä, miten vihreä verouudistus voisi olla myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Tätä en laisinkaan epäile. Lopputulos jätti kuitenkin näiltä osin toivomisen varaa.

Köyhimpiä kansalaisia kun tuskin lopulta lämmittää tieto siitä, että tätä asiaa on pohdittu, mikäli kauppalasku ja asumiskulut kuitenkin, pohdinnoista huolimatta, kasvavat. Oikeudenmukaisuuden osalta vihreille kävikin kuin Venäjän ex-pääministeri Tshernomyrdinille. ”Yritimme parhaamme, mutta sitten kävi niin kuin meille aina käy.”

Sinällään tätä ei tule ottaa vain kritiikkinä. Poikkeavat painotukset kertovat sinällään olemassa olevista – ja terveistä – eroista puolueiden välillä. Vihreät korostavat omassa veropolitiikassaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta enemmän ohjaavuutta kulutuksen vähentämiseen.

Sosialidemokraateille taas oikeudenmukaisuusperiaate on keskeisempi, varsinkin nyt, kun ympäristö- ja energiaveroihin on tämän vuoden alusta tehty satojen miljoonien korotukset. Ja joita, painotan, sdp ei halua perua.

Verokiilaongelma, jota Jukka havainnollisesti avaa, on todellinen. Siitäkin syystä arvonlisäveron korotusaikeet ovat ongelmallisia. Ne kun kasvattavat kiilaa entistään. Käytännössä verokiila pienenisi sitä mukaa, mitä vähemmän työtä verotettaisiin. Myös kulutuksen verottaminen on tulojen verottamista. Tosin ikävästi regressiivistä, koska mitä pienemmän osan tuloistaan joutuu laittamaan kulutukseen, sitä pienempi on verotaso.

Sen sijaan omaisuuksien, erityisesti vajaakäytössä olevan laiskojen pääomien verottaminen on järkevää. Tätä kautta kun kyettäisiin keräämään julkisiin menoihin tarvittavia varoja tavalla, joka välttää monet niistä ongelmista, jotka liittyvät verokiilaan.

Mikäli omaisuuksien, varallisuuden ynnä muun verotuksen uudistamisella kyettäisiin lisäämään tuloja pysyvämmin, voitaisiin osa hyödyistä suunnata sellaisiin veronkevennyksiin, joilla kiilaa pienennettäisiin.

Omaisuuksien ja pääomien tehokkaampi verottaminen voisi, järkevästi toteutettuna, lisätä myös varallisuuden tuottavaa kohdentamista silkan makuuttamisen sijasta. Tämä voisi tarkoittaa lisääntyvää dynamiikkaa koko taloudessa, yritysten pääomansaannin helpottumista ja niin edelleen. Win-win.

Omaisuuksien verottamiselle on paitsi taloudelliseen tehokkuuteen, myös oikeudenmukaisuuteen liittyviä perusteita. Varallisuus jakaantuu yhteiskunnassa tuloja epätasaisemmin ja vaikuttaa huomattavasti tuloja enemmän yhteiskunnallisten asemien periytyvyyteen. Siksi eriarvoisuuden vähentämiseen liittyviä veropoliittisia toimia tulisi kohdistaa työstä saatavien tulojen sijasta ennen kaikkea tänne.

Jotta Jukan kirjoituksessaan mainitsemat tavoitteet uusista työpaikoista voisivat toteutua, on veropolitiikkaa siis suunnattava vihreiden suosiman kulutusveromallin sijasta sosialidemokraattien esittämään suuntaan. Uudet työpaikat kun tarvitsevat syntyäkseen kysyntää. Tätä kysyntää taas syö erityisesti arvonlisäveron kaltaisten verojen korottaminen niiden nakertaessa pienempituloisten kuluttajien, joiden tuloista suurempi osa suuntautuu työllistävään kulutukseen, ostovoimaa.

Avain uusiin työpaikkoihin, myös ja erityisesti palvelusektorilla, on siis pieni- ja keskituloisten ihmisten ostovoiman lisääminen. Olen aidosti kiinnostunut ovatko vihreät tästä samaa mieltä ja jos ovat, miten tätä pitäisi Jukan mielestä edistää?

Kirjoittaja on sdp:n poliittisen osaston päällikkö.

Tweet