Verot, ohjaus ja talous

1.3.2011

Jukka Relander

Esa, olemme samaa mieltä: veroissa on todella eroja.

Tarkoitit tällä ilmeisesti puolueiden välisiä linjaeroja. Minusta analyysi pitäisi viedä vähän syvemmälle: lisäksi pitää eritellä, miksi mitäkin veroa peritään. Vasta sitten voidaan miettiä sitä, mihin puolueet todella pyrkivät.

Kaikkien verojen ideana on tietenkin se, että kerätään valtiolle ja kunnille rahaa menojen kattamiseksi. Tämä on itsestään selvää, ei siitä sen enempää.

Verojen toinen pointti on se, että niillä pyritään ohjaamaan yhteiskunnallista toimintaa. Ajatellaan vaikka ympäristöveroja. Niiden ensisijainen tavoite on ympäristöön kohdistuvien haittojen vähentäminen - senkin uhalla että verotus muuttaa käyttäytymistä niin paljon, että niiden tuotto laskee nollaan. Sivuvaikutuksena valtio saa toki näistä veroista lisää rahaa, ainakin jonkin aikaa.

Kolmas, eikä suinkaan vähäisin syy verottaa, on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen. Verotus tasaa tuloja ja luo tasa-avoa: ei vain mahdollisuuksissa, vaan myös elämässä.

Tästä ollaan toki montaa mieltä. Kokoomuksessa tulontasausta ei painoteta enää juuri lainkaan, vasemmistossa enemmän. Tällä koordinaatistolla myös vihreät ajattelevat vasemmistolaisesti. Köyhimpiä pitää tukea.

Mainittua taustaa vasten tuntuu yllättävältä, että vihreät ja kookoomus ovat löytäneet yhteisen sävelen kulutukseen kohdistuista veroista. Poliittista vasemmistoa tämä yhteisymmärrys tuntuu kommenteista päätelleen suorastaan ilahduttaneen.

On muistettava, että olemassaoleva hyvin rajallinen yhteisymmärrys on perustuu aivan erilaisiin tulokulmiin.

Kokoomus haluaa laskea tuloveroja, loiventaa progressiota ja siirtää verotuksen painopistettä työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että siirrytään yhä enemmän kohti tasaverotusta, ja luovutaan samalla sosiaalisista tulonsiirroista. Tällainen politiikka suosii ylempää keskiluokkaa, eli kokoomuksen perusäänestäjiä. Heille käteen jää enemmän, kun tuloja tasataan vähemmän.

Vihreissä taas halutaan verottaa kulutusta siksi, että näin käyttäytymistä ohjataan ekologisempaan suuntaan.

Vihreille tasaverotus ei ole tämän linjauksen motiivi, mutta se tulee olleeksi sen osittainen seuraus. Siksi tarvitaan kompensaatiota: köyhimpien tukia pitää nostaa ja pääomatulojen verotusta korottaa.

Itse olisin valmis ulottamaan progression myös osinkotuloihin siten, että niiden saajan laskennallisten tulojen pohjaksi huomioitaisiin myös yrityksen voitostaan jo maksamat verot. Lisäksi olisin hyvinkin valmis kiristämään tuloveroa asteikon ylemmän puolikkaan osalta. Viimevuotisten tilastojen mukaan tämä koskee myös omaa veroprosenttiani. Maksan mielelläni lisää veroja, jos tiedän, että niillä rahoitetaan itseäni köyhempien elämää.

Progressio on arvokas asia. Kun vedin viime vuonna vihreiden poliittista ohjelmaryhmää mietimme oikein tosissamme, että miten vihreä verouudistus voisi olla myös mahdollisimman sosiaalinen verouudistus. Olisiko olemassa keinoja, joilla esimerkiksi energian kulutuksen verotus voisi olla progressiivista, eli sitä kireämpää, mitä enemmän kuluttaa? Voisiko progression ideaa soveltaa laajemmin, kuin vain tuloveroihin? Kirjattakoon ylös, että ainakin tarkoitus oli hyvä.

Verotus on tulonsiirtojen tärkein, mutta ei ainoa keino. Pitää myös lisätä köyhimpien tukia, sitoa opintotuki indeksiin - niin, ja ottaa se perustulo käyttöön. Kyllä se siitä.

Yksi ongelma jää. Ja todettakoon, että minä en osaa sitä ratkaista.

Arvonlisäveron nosto on tällä hetkellä suosittua. Alv kohdistuu myös tuontituotteisiin, eikä vain suomalaiseen työhön. Sen nosto vaikuttaa siis työllisyyteen vähemmän kuin työhön kohdistuvat veronkorotukset. Tämä on hyvä peruste nostaa alvia tuloverojen sijasta.

Lisäksi alvin nosto on helppoa: kiristys ei tunnu tilillä, vaan vasta kaupassa. Tämä taas on huono peruste nostaa alvia.

Alv:n ongelma on ilmiössä, jota kutsutaan verokiilaksi. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä veroluonteisia maksuja, jotka maksetaan ennen kuin yrityksen tuotto muuntuu palkansaajan kulutukseksi.

Selvennetään. Teen töitä osuuskunnan kautta, jota voi hyvinkin kutsua yritykseksi. Kuvitellaan että tienaan satasen, vaikkapa nyt jostain todella huonosti maksetusta blogikirjoituksesta. Kyseinen satanen siirtyy firman tilille. Siitä maksetaan alvit, eläkkeet, tuloverot, mahdollinen yhtiövero ja tellit, lellit ja vellit.

Saan käteeni aika lailla kutistuneen osan alkuperäisestä summasta. Sen turvin menen parturiin. Ojennan jäljelle jääneen summan hiuskarvan tupsuttajalle, joka maksaa siitä samat maksut uudestaan, ja saa käteensä lopulta suunnilleen kympin. Itselleni jäi saman verran, jos en ota pesua ja vahausta.

Alkuperäisestä summasta jäi siis kaksi kymppiä palkkaa saaville. Muu osa kului veroluonteisiin maksuihin. Tämä on todellinen ongelma, jos haluamme siirtyä siirtyä palveluyhteiskuntaan.

Ja sinne on siirryttävä. Pitää pistää pää aika syvälle pensaaseen, jos haluaa kuvitella, että teollisuuden työpaikat tulevat lisääntymään. Kasvu tuotetaan muilla aloilla.

Teollisen tuotannon korkea verotus oli yksinketaista: ihmiset eivät keitä sellua kotona, joten sen valmistusta saattoi verottaa miten paljon tahansa. Räätälin käyttämisen kohdalla alkaa taas jo miettiä sitä, kannattaisiko sittenkin paikata paitansa itse.

Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että veroja on perittävä enemmän maksukykyisiltä, jotta mahdollisimman monista tulisi maksukykyisiä. Mutta mitä tekisit, toveri, 80 %:n verokiilalle, joka hidastaa kasvua ja vähentää uusien työpaikkojen syntymistä? Kysymys on aito: minulla ei ole siihen vastausta.

Kirjoittaja on vihreiden ehdokas eduskuntavaaleissa.

Tweet