Turkikset ja meidän mummot

23.11.2010

Rosa Meriläinen

Edelläni kassajonossa asioi turkisrouva. Hän näytti kylmettyneeltä. Ensimmäisten kovien pakkasten aikaan, ihan joka vuosi, alkaa kuulua tietäväistä mäkinää, että kyllä sen näillä säillä näkee, miten näillä leveysasteilla turkiksia tarvitaan.

Minulle puolestaan ensimmäisten kovien pakkasten aikaan tulee aina mieleen Blokin vanha vallankumousruno ”Tuuli ulvoo, pakkanen pahenee / nenä turkissa, kadunkulmassa / porvari palelee”.

Omien havaintojeni perusteella turkiksien käyttö ei nimittäin korreloi lämpimän pukeutumisen kanssa. Tälläkin turkisrouvalla oli sievät ohuet sukkahousut ja kauniisti laitettu tukka, joka sai vapaasti loistaa ilman päähinettä.

Minulla oli päälläni pilkkihaalari ja Nakkilan nasta –pipo.

Olen sen verran saanut nuorena kettuturkkia lainata, että tiedän miltä se tuntuu. Pilkkihaalari on kätevämpi. Eivät ne napajääntutkijatkaan minkkisomisteita käytä. Avaruuspuvutkin taidetaan Nasassa tehdä jostain muusta materiaalista.

Niinpä turkistarhausta puolustamaan jää vain kaksi argumenttia: 1. Se on laillinen elinkeino, 2. Kiinalaisilla turkistarhoilla on vielä huonommat olot. Näillä kahdella argumentilla voidaan perustella mitä tahansa epäeettistä toimintaa, oli sitten kysymys kärsimyksen aiheuttamisesta tai saastuttamisesta.

Surullisinta meille turkistarhauksen vastustajille on tietysti se perustilanne, ettei asiasta pääse edes väittelemään.

Vihreät ovat ohjelmallisesti ajaneet turkistarhauksen lakkauttamista jo vuodesta 1997, mutta aika harvakseltaan se näkyy. Harva pystyy yksin nostamaan jonkun asian agendalle ja vielä pitämään sen siellä niin kauan, että alkaa tapahtua.

Kun tein kansanedustajana ollessani lakialoitteen turkistarhauksen lakkauttamisesta, olin juosta yhden rkp:läisen turkistarhausta puolustaneen edustajan kaulaan ihan vain siitä kiitollisuudesta, että hän oli vaivautunut lukemaan kymmensivuisen aloitteeni läpi ja saapunut paikalle täysistuntosaliin argumentoimaan sitä vastaan.

Useimmat valitsevat strategiakseen kuoliaaksi vaikenemisen. Silloin on todella vaikea ylläpitää minkään tasoista yhteiskunnallista keskustelua. Käy niin kuin perustulolle: keskustelukumppanien puuttuessa ihmiset eivät edes huomaa meidän sitä ajavan.

Turkistarhauksen tukijat ovat olleet kansakunnan kaapin päällä. Matti Vanhanen poseerasi pääministerinä turkistarhaajien lehdessä luvaten pitävänsä aina heidän puoltaan. Mari Kiviniemi ja Paula Lehtomäki ovat kettuveren mannekiineja.

Jotta vihreät pääsisivät edes neuvottelemaan turkistarhauksen lakkauttamisesta, pitäisi keskustapuolue saada oppositioon. Eivätkä ne neuvottelut muidenkaan kanssa helppoja olisi. Monta mummoa pitäisi myydä sen lain vastineeksi. Voi olla ettei meillä niin arvokkaita mummoja olekaan. Ainakaan kepulaisten mielestä.

Minä olisin valmis antamaan periksi aika monessa muussa asiassa, jos tämä historiallinen päätös saataisiin tehtyä.

Tweet