Miesten vuoro

16.11.2010

Rosa Meriläinen

Viikon hyvän uutisen mukaan seuraavissa eduskuntavaaleissa lienee enemmän naisia ehdolla kuin aikaisemmin. Naisillahan on aina ollut aliedustus Suomen eduskunnassa, vaalirahoituksessa, valiokuntapuheenjohtajuuksissa ja avainministereissä.

Tätä on kompensoitu viime aikoina valitsemalla naisia suhteellisesti helpommin riviministereiksi. Kiintiösäännöt ovat niin ikään olleet tasoittamassa naispoliitikkojen tietä sellaisiin luottamustoimiin, joihin heillä ei ole aikaisemmin ollut pääsyä. Samalla miehetkin pääsivät käsiksi uusiin vallankahvoihin.

Naiset eivät luontaisesti edistä naisasiaa, saati sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämän tiedämme jo siitä, että naiset äänestävät miehiä vilkkaammin ja siis usein miehiä. Viime eduskuntavaaleissa naiset antoivat 200 000 ääntä miehiä enemmän. Naiset kompensoivat tätä aktiivisuuttaan kivasti sillä, että ovat Turun yliopistossa tehdyn tietämättömyystutkimuksen mukaan miehiä useammin pihalla yhteiskunnallisista asioista.

Lähes mikä tahansa tilasto joka kertoo sukupuolierosta, kertoo myös tasa-arvo-ongelmasta. Jos tasa-arvo vallitsisi, asiat menisivät pitkällä aikavälillä sattumalta tasan. Toisen sukupuolen toistuva yliedustus ei synny sattumalta.

Jos siis vihreässä eduskuntaryhmässä on toistuvasti selkeä naisenemmistö, se kertoo tasa-arvo-ongelmasta. Onkin outoa, että Vihreät naiset sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen sijaan ovat toistuvasti vaaleissa käyttäneet huimia summia vihreiden naisehdokkaiden rahalliseen tukemiseen.

Puolueiden naisjärjestöille syydetyt valtavat verovarat ovat minun sihtini mukaan melkoinen hukkainvestointi sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Ei se heidän toimestaan näytä etenevän. Eivät välttämättä edes liiemmin yritä. Kaikki naiset kun eivät ikävä kyllä ole feministejä. Vain feministi omistautuu sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle – silloinkin kun se tarkoittaa miesasiaa.

On tosiaan tilanteita, missä tilastot kielivät selvästi miesten aliedustuksesta. Traagisemmasta päästä tällaisia tilastoja ovat lapsensa huoltajuuden menettäneet isät, jotka itkettävät vieläkin elokuvasaleissa Miesten vuoron yleisöä sukupuoleen katsomatta. Kävin sen viime viikolla katsomassa. Jotkut miehet olivat yleisössä jo viidettä kertaa. Niin väkevä, vapauttava oli elokuvan sanoma.

Miesasian edistämisessä näyttää yleensä olevan vastassa ihan samat ongelmat kuin naisasian edistämisessä: syyt tasa-arvo-ongelman takana ovat monimutkaiset ja niitä on kiihkottomasti vaikea myöntää.

Joissakin miesaktivisteissa ärsyttää ihan samat jutut, kuin joissakin feministeissäkin: kiukkuisuus yhdistyy epäonnistumaan tuomittuun yritykseen puhua koko sukupuolen suulla. Miesaktivistiparat vielä argumentoivat kuvitteellisia radikaalifeministejä vastaan ja heidän logiikallaan eli ikään kuin olisi olemassa joku toisen sukupuolen ilkeä salaliitto, jonka paljastaminen ja syylliseksi osoittaminen muuttaisi maailman shangri-laksi.

Itse en tällä hetkellä kuulu Vihreisiin naisiin, vaan Vihreään miesliikkeeseen.

Tweet