Maatalous vapahtaa

30.11.2010

Rosa Meriläinen

Ottaen huomioon, että EU:n budjetista suuri osa käytetään maataloustukiaisiin, eivät noloon imagomainontaan käytetyt varat voi olla suhteessa suuren suuret.

Kävin nimittäin elokuvissa katsomassa Harry Potterin. Mainosten seasta erottui – eikä edukseen – EU:n mainos, joka viesti, että maatalous on ihana asia. Se oli ihan yhtä uudenaikainen, älykäs ja monivivahteinen kuin mikä tahansa kiinalainen vanha valistusjuliste, jossa rusoposkiset maanviljelijät katsovat toiveikkaasti tulevaisuuteen lainehtivien viljapeltojen äärellä.

Mainoksen aikana takaani kuului nuorison epäuskoista tirskuntaa. Minä en tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Soitin elokuvateatterista ulos päästyäni Eurooppatiedotukseen ja pyysin saada tietää kuinka suuri kampanjointibudjetti komissiolla on. Asia on edelleen selvityksen alla.

Epäilen, että lähes joka euro valuu hukkaan tai kääntyy tarkoitustaan vastaan. Koska en kannata EU:n maatalouspolitiikkaa, se on tietysti tässä tapauksessa ihan hyvä juttu.

Mutta mitä mahtoi saada aikaan vaikkapa taannoinen samapalkkaisuuskampanja, jonka visuaalinen ilme ja kielikuvat olivat suoraan pystyynkuolleen salkkumiehen suusta? Että silläkö käännettiin sen pienen samapalkkaisuutta vastustavien kansanosan päät?

Tuskin. Suurin osa ei kampanjaa edes huomannut. Muihin se ei vaikuttanut.

EU on tehnyt erilaisia imagokampanjoita pitkään ja usein tärkeistä aiheista. Siksi niitä on vaikea vastustaa. Mitä pahaa sanottavaa olisi voinut olla vaikka Feel free to say no –kampanjasta, jolla yritettiin vaikuttaa nuorten tupakointiin. Mutta vaikutettiinko, on hyvä kysymys.

Toinen vielä parempi on se, onko tämä ylipäänsä tehokasta ja järkevää EU:lle kuuluvaa toimintaa vai yrittävätkö nyt vain jotkut virkamiehet tehdä itsensä tärkeäksi ja lopputuloksena joku iso viestintätoimisto lypsää hirveät hynät.

Minä saan tällaisten kampanjoiden aikana lähinnä herätettyä sisäisen saneeraajani. Niilläkin rahoilla voisi hankkia monta kotimaisena käsityönä valmistettua laadukasta torkkupeittoa.

Voin kuvitella sen prosessin, jolla kampanjat syntyvät. Ensin joku saa päähänsä, että pitäisi saada kansalaisten tuki tälle meidän asialle. Sitten muut osastot tulevat kateellisiksi ja haluavat myös oman kampanjansa. Ja yhtäkkiä huomataan syntyneen automaatin, josta kaikki osastot vuorollaan heruttavat osansa.

Nekään, jotka pitävät touhua rahanhaaskauksena, eivät jaksa asettua sitä vastaan, vaan päätyvät käytännöllisinä ihmisinä vain varmistamaan sen, ettei oma asia jää ilman. Hallinto ja politiikka ovat pullollaan tällaisia prosesseja. Takana ei ole pahaa tahtoa, vaan tyhmyyden tiivistymistä joukossa.

Lopputuloksen sitten sinetöi jonkun sisäisen sosialidemokraattinsa löytäneen mainostoimiston toteuttama pompöösi kampanja, joka on pakko toteuttaa halki Euroopan samanlaisena eli umpitylsänä.

Tweet