Sekametelihallitus

20.5.2011

Juha Honkonen

Hallitusneuvotteluissa ovat kaikki muut puolueet paitsi keskusta ja perussuomalaiset. Laaja pohja nakertaisi parlamentarismia, ja poliittiset väännöt käytäisiin valtioneuvoston kabineteissa eikä kansan nähden eduskunnassa.

Mutta ei hötkyillä vielä.

Vihreillä ja vasemmistolla on varaa esittää niin tiukkoja ehtoja, että toinen puolueista saattaa vielä päätyä vahvistamaan oppositiota. Jos se on EU-vastainen vasemmistoliitto, vihreät saisi vaa’ankieliaseman. Vaarana taas olisi äänivuodon jatkuminen Arhinmäen joukkoihin.

Vihreiden julkisuuteen esitämät kolme vaatimusta eivät riitä mihinkään, ja puolueella onkin neuvottelurepussaan lista muitakin ehtoja. Mukana on myös vaalilaki. Se ei ehkä ole suuri kansan puheenaihe, mutta todellisuudessa se on listan asioista kaikkein tärkein. Edustajapaikkojen määräytyminen tasa-arvoisesti varmistaisi vihreiden vaikutusvallan kasvun pitkälle tulevaisuuteen.

Hallitusohjelmaan pitäisi kirjata myös sukupuolineutraali avioliittolaki, ovat kristillisdemokraatit mitä mieltä hyvänsä. Sinnemäki mallailikin jo hallitukselle nimeksi ”kristillinen sateenkaarihallitus”.

Ydinvoimaehdosta on lähinnä imagohyöty: Fukushiman jälkeen Katainenkaan ei halua esittää uusia lupia.

Ympäristönsuojelusta taas tarvitaan jotain konkreettista, eikä Vuotoksen ja Kollajan altaiden torppaamisessa ole haastetta keskustan vikistessä oppositiossa. Ympäristöministerin salkku ja ilmastolaki olisivat riittävä saavutus.
Perusturvan parannus on tulossa hallitusohjelmaan, ja se on jo hieno meriitti.

Oppositiokin olisi hyvä vaihtoehto. Rökäletappion kokenut puolue voisi uudistua kovaan kuntoon ennen ensi vaaleja. Kipeitä kompromisseja ei tarvitsisi tehdä.

Politiikan penkkiurheilijalla riittää joka tapauksessa koko vaalikaudeksi seurattavaa: mistä joudutaan leikkaamaan, miten euro-alueen käy, mihin suuntaan menee perussuomalaisten kannatus?

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet