Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
13.11.2012
Dyykkariksi ryhdyttyäni moni asia on alkanut näyttäytyä uudessa valossa. Kanssaihmisistäkin oppii uutta. Ihmisten suhtautuminen dyykkimiseen vaihtelee huomattavasti. Selkeä enemmistö suhtautuu kohteliaasti käyttäytyvään ja jälkensä siivoavaan dyykkariin hyväntahtoisella mielenkiinnolla, vinkkejäkin jaellen.
Monen ihmisen mielestä roskisten dyykkimisessä on kuitenkin lopulta jotain epäilyttävää. Jollekin dyykkaus tuo mieleen pula-ajan kurjuuden. Toisen mielestä roskien tonkiminen nyt vain tuntuu jotenkin likaiselta hommalta. Kolmas saattaa luulla dyykkijän kiinnostuvan paperiroskikseen heitetystä tiliotteesta.
Ehkä joku tuntee piston sydämessään, koska tuli
heittäneeksi hyvää tavaraa menemään. Pieni vähemmistö ihmisistä myös
tuo nämä tunteensa äänekkäästi esiin.
Kun joku toinen kiinnostuukin kaatopaikalle
haudattavaksi menevästä tavarasta ja keksii sille käyttöä, roskat
kokevat tämän vähemmistön silmissä arvonnousun, jota marxilainen
lisäarvoteoriakaan ei oikein selitä. Olisiko taustalla kenties
perisuomalainen kateus – tällä kertaa siis kaatopaikkatavarasta? Omista
roskista ollaan mustasukkaisia tavalla, joka herättää dyykkijässä
lähinnä hilpeyttä.
Dyykkimisurallani olen törmännyt suoranaiseen huuteluun ja
solvauksiin vain muutaman kerran. Luulen silti, että monet suhtautuvat
dyykkimiseen kuitenkin epäluuloisesti, ajattelematta asiaa sen
pidemmälle. Ehkä epäluuloisuuden taustalla on myös hiljainen myötähäpeä
dyykkijän puolesta. Itse ajattelen, että niiden ihmisten tulisi hävetä,
jotka heittävät sellaisenaan käyttökelpoista tavaraa roskiin.
Erityisen hyvin tämä erikoinen mustasukkaisuus tuleekin esiin suhtautumisessa tällaiseen käyttökelpoiseen pikkutavaraan. Esimerkistä käyvät roskiksesta löytyneet Orthexin altakasteluruukut.
Ruukkujen rahallinen arvo on tuskin muutamaa kymppiä. Ne kuitenkin herättivät minussa viherpeukalon. Muuten niiden kohtalo olisi ollut joutua kaatopaikalle muun muovin sekaan. Siksi vaatimattomat ruukutkin kuuluvat dyykkausaarteisiini.
Tweet