Terveisiä roskiksesta!

31.10.2012

Jukka Nikulainen

Kun kolmisen vuotta sitten aloitin dyykkaamisen avovaimoni kanssa, en olisi voinut uskoa, mitä kaikkea jätelavoilta ja taloyhtiöiden roska-astioista voi löytää. Mukaamme on tarttunut toinen toistaan uskomattomampia ja kiehtovampia tavaroita.

Roskisten sisällöistä päätellen nykyään tavara heitetään mieluummin menemään kuin kunnostetaan tai puhdistetaan. Kaupoissa myydään uusia vaatteita ja huonekaluja vintagena, mutta roskalavoilta voi löytää hylättynä aitoja tavaroita 1900-luvun alkupuolelta.

Roskiksissa lymyää silloin tällöin arvokkaita keräilyesineitä. Olemme esimerkiksi löytäneet niin Oiva Toikan lasilintuja kuin 1950-luvun Muumi-figuurejakin. Jätelavoilta löytää jatkuvasti täysin kunnossa olevia tai helposti korjattavia käyttöesineitä. Vanhoja pöytiä, tuoleja, jakkaroita, astioita ja vaatteita tulee vastaan melkein viikoittain.

Lähes aina roskiksista löytää tavaroita ja esineitä, joille ei välttämättä keksi heti käyttöä, mutta jotka hurmaavat outoudellaan tai iällään ja jäävät vaivaamaan alitajuntaa. Usein dyykkaamisen juju onkin muunnella ja yhdistellä esineitä uudeksi, yllättäväksi kokonaisuudeksi. Tällainen on myös ensimmäiseksi esiteltävä löytö.

Eteistämme koristaa kuvassa näkyvä taulu. Ensin dyykimme vanhan oppikoululaisen kasvion. Myöhemmin löysimme roskiksesta ehjän kehyksen. Aluksi kehys tosin näyttikin järkyttävältä. Se lojui muun sekajätteen joukossa ja kehysti räikeää Disney-julistetta. Taulun syntyminen vaati vähän mielikuvitusta ja dyykkimisen vaivan. Nyt voimme joka aamu ennen päivän kiireisiin lähtöä viettää pienen memento mori -hetken. Puukehyksissä lasin takana kukkivat kauniisti kuivuneet ja värinsä säilyttäneet vuonna 1923 poimitut kedon kukat.

Tämä taulu kuvaa mielestäni myös dyykkarin asennetta maailmaan. Esineiden ainoa arvo ei ole niiden jälleenmyynti- tai statusarvo. Dyykkari osaa arvostaa 89 vuotta sitten kukkineita kukkia. Alkuperäisille omistajilleen kasvio ja kehys olivat jätettä ja roskaa.

Tweet