Politiikka kaipaa kierrätystä

18.2.2011

Olli-Poika Parviainen

Poliittisen järjestelmämme oikeutus on koetuksella. Esimerkiksi äänestysprosentti on sitä korkeampi, mitä vähemmän vaaleilla on käytännön merkitystä ihmisten arjen kannalta. Kuntavaalien äänestysprosentit lähestyvät jo 50 prosentin haamurajaa.

Valtakunnan tasolla politiikka henkilöityy. Kuulemme taas puheita pääministerivaaleista ja tiedämme paikoin liikaakin poliittisten julkkisten yksityiselämästä. Politiikan henkilöityminen johtaa äänestäjiä harhaan, sillä monipuoluedemokratia on joukkuelaji.

Eduskunta uudistuu hitaasti. Niin paljon kuin politiikkoja haukutaankin, saavat istuvat kansanedustajat usein enemmistön äänistä. Samat naamat vuosikymmenestä toiseen. Jotkut rohkeat uskaltavat kokeilla välillä muutakin ja silloin tällöin joku edustajaparka putoaakin.

Nykykansanedustajille jatkossakin varmistetut sopeutumiseläkkeetkään eivät liiemmin kannustane luopumaan kutsumuksesta. Mahdolliset Arkadianmäen uudet tulokkaat eivät moisista kannustimista joudu nauttimaan.

Tarvitsemme poliittista kierrätystä. Vain presidentin tehtävässä on käytössä selkeä kahden kauden rotaatio. Pitäisikö rotaatiota laajentaa muihinkin tehtäviin? Ihmisten ehdolle asettumista ei toki liene perusteltua rajoittaa, sillä kansan on saatava päättää vapaasti.

Mielestäni useampi vuosikymmen tauotta politiikassa ei voi tehdä hyvää kenellekään. Politiikka ei ole rakettitiedettä eikä demokratia kaipaa dinosauruksia. Jos valta ei korruptoi niin ainakin se etäännyttää helposti. Tämän voi kokea jo kuntatasollakin.

Pienen ja kokeneen piirin pyöriminen johtaa helposti klikkiytymiseen. Toisaalta poliitikkojen kokemattomuus uhkaa vahvistaa poliittisten virkailijoiden valtaa.

Tampereella olen törmännyt ilmiöön, jossa pienehkö vuosikymmeniä mukana ollut ja keskenään verkostoitunut porukka pyrkii ohjaamaan poliittista päätöksentekoa. Heidän keräämänsä äänet eivät silti välttämättä riitä edes valtuustoon asti. Aloitteleva poliitikko joutuu nopeasti oppimaan varovaisuutta: paikallispolitiikan pienissä piireissä voi joutua mustalle listalle nopeasti. Ei hyvä.

Uskallan arvata, että eduskunnassa on ihan sama meno. Silloin tällöin joku turhautunut edustaja harmittelee asiaa julkisesti ja muuttuu samalla poliittiseksi ruumiiksi.

Suomalainen konsensusajattelu viedään välillä niin pitkälle, ettei asioista saisi olla eri mieltä lainkaan. Tämä kehitys pitäisi muuttaa.

Esimerkiksi Ylöjärvellä valtuutettu Minna Sorsa joutui vanhojen puolueiden hampaisiin oltuaan eri mieltä joillekin tärkeästä rakennushankkeesta. Asia on johtanut suoranaiseen sorsastukseen, jossa Minnaa on yritetty kammeta ulos päätöksenteosta aivan oudoilla verukkeilla. Klikkiytyminen yhdistettynä konsensusajatteluun voi johtaa juuri tällaiseen peliin.

Jos haluamme kehittää demokratiaa, kannattaisi meidän sietää erilaisia mielipiteitä paremmin ja harkita nykyistä tehokkaampia poliittisia rotaatioita. Ei tehdä kenestäkään korvaamatonta vaan annetaan uusille kyvyille mahdollisuus. Ehkä äänestysaktiivisuuskin kasvaisi.

Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas, joka lupaa olla maatumatta yhteenkään luottamustoimeen.

Tweet