Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Oikeiston optimismi ja vasemmiston pessimismi
16.3.2011
Minua harmittaa, kun jotkut poliitikot ja ehdokkaat aloittavat puheensa kehitysyhteistyöstä, kun aiheena on kehityspolitiikka. Kehitysyhteistyö on tärkeää, mutta monta kertaa isommat rahat liikkuvat arkipäiväisessä kaupankäynnissä.
Oikeiston ja vasemmiston tuntuu erottavan kehitysmaakysymyksissä ei niinkään käsitys nykyoloista, vaan se, miten tulevaisuuteen suhtaudutaan.
Oikealle kallistuvat ovat usein optimistisia. He tuntuvat uskovan, että kauppa on parasta kehitystä ja että maat lähtevät automaattisesti kehittymään, kunhan niihin saadaan teollisuutta ja kauppaa. Piste. Tarkempaa selitystä ei yleensä seuraa.
Vasemmalle kallistuvat ovat taas usein pessimistisiä. He tuntuvat uskovan, että kapitalistit repivät rahansa työläisten selkänahoista nyt ja tulevaisuudessa. Kehitystä ei tule, kun rahat menevät kapitalisteille. Kaupan päälle tuottajamaa saa vain ympäristötuhot, vihreämmät lisäävät.
En tiedä, olenko optimisti vai pessimisti. Uskon kaupan olevan parasta kehitystä, mutta vain silloin, kun ihmisoikeudet toteutuvat, ympäristöä ei tuhota ja tuotettavat hyödykkeet ovat hyvälaatuisia. Rahaa pitäisi jäädä valmistusmaihin niin, että työntekijöillä on varaa muuhunkin kuin huonolaatuiseen ruokaan.
Nykyiset palkat monissa kehitysmaissa eivät useinkaan riitä ihmisarvoiseen elämään. Eliitin kulutus on vain eliitin lähinnä ulkomaisiin hyödykkeisiin kohdistuvaa kulutusta, joten rahan olisi jakauduttava tavallisille kaduntallaajille myös.
Kansainväliset kauppasopimukset pitävät omalta osaltaan kehitysmaat köyhinä raaka-aineiden tuottajina. Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelujen jumiuduttua Euroopan komissio neuvottelee parhaillaan alueellisia kauppasopimuksia kehitysmaiden ja niiden yhteenliittymien kanssa. Monet kansalaisjärjestöt ovat näistä sopimuksista hyvin huolissaan.
Käytännössä kaupan vapauttamiseen pohjaava ideologia ja oman teollisuuden suojelemisen idea menevät ristiin kansainvälisessä kauppapolitiikassa siten, että kehitysmaille jää molemmista huonompi kortti.
EU on paljon vahvempi kuin kehitysmaat tai niiden alueelliset yhteenliittymät. EU haluaa saada yrityksensä kehitysmaiden markkinoille eli vapauttaa kauppaa siltä osin. Tarvittaessa EU haluaa kuitenkin suojata omia markkinoitaan ja teollisuuttaan. WTO:n sopimukset estävät jonkin verran protektionismia, mutta myös WTO:n sääntöjä rikotaan. Paljon toitotettu vapaakauppa ei tarkemmalla katsomisella olekaan kovin suosittua, kun on kysymys ulkomaisten yritysten päästämisestä omille markkinoille.
Se niistä oikeiston ja vasemmiston ideologioista, mutta ennen kaikkea köyhyyden vähentämisen korulauseista. Estradilla olisi tilaa useammalle vihreälle!
Kirjoittaja on yritysten yhteiskuntavastuun parissa työskentelevä tutkija. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
