Lihaa, vihdoinkin lihaa

31.10.2013

Lasse Leipola

Kun pääsen huomenna töistä kotiin, otan jääkaapista hyvää naudanjauhelihaa lämpenemään ja alan valmistaa hampurilaisia. Tätä olen odottanut, sillä lokakuuni oli, kuten kymmenillätuhansilla muillakin, lihaton.

Ei lihaton lokakuu tosin ollut mikään valtava koettelemus. Syömme vaimoni kanssa melko paljon kasvisruokaa, ja pahimpaan proteiininälkään päätimme sallia kalat ja muut merenelävät. Toki kuun aikana olen oppinut tekemään uusia kasvisruokia: alkusyksystä Vihreässä Langassa ollut kasvispihvien resepti on yksi parhaimpia.

Lokakuuhuni mahtui kaksi lipsahdusta. Ensimmäinen oli puhdas vahinko ja toinen omien sääntöjeni sallima poikkeus. Vahinko sattui alkukuusta, kun vaimo teki hernepyrettä ja pyysi minua katsomaan, onko jääkaapissa kanafondia. Katsoin, löysin ja kaadoin.

Sitten vaimoni huomautti, että nyt taisi kyllä tulla lihapaaston ensimmäinen huti. Koska olisi ollut hölmöä ja teemakuun lähtökohtien vastaista pelastaa kasviskuukausi haaskaamalla ruokaa roskiin, myönsimme virheen ja söimme syntisen pyreen.

Oman mokan tein eräässä tilaisuudessa, jossa ei ollut kunnollisia kasvisvaihtoehtoja tarjolla. Tästä jäi kanafondionnettomuutta syvempi kolhu teemakuukauden kilpeen, sillä olisin toki voinut syödä pelkkää porkkanaa ja perunasalaattia tai istua nälässä. Sen sijaan lapoin lautasen täyteen nautaa, possua ja kanaa.

Kasvissyönnin tai täysin lihattoman ruokavalion tyrkyttäminen on suurelle osalle ihmisistä aivan liian ehdotonta. Joillekin se ensimmäinenkin kasvisateria on ylipääsemätön este. Eikö olekin paljon olennaisempaa vähentää omasta lihansyönnistään ensimmäiset 80 kuin viimeiset 20 prosenttia?

Vaikka oma lihattomuuteni vaihtuu vähälihaisuuteen, aikoo vaimo jatkaa kasvisruokaihmiskoettaan vielä toisella kuukaudella. Lupasin hänelle, että purilaisia on tarjolla myös joulukuun alussa – varmaankin myös useampaan kertaan marraskuun aikana.

Kirjoittaja on Vihreän Langan verkkotoimittaja.

Tweet