Kun politiikka ei kiinnosta

15.6.2010

Rosa Meriläinen

Lapsena ja teininä tapasin vuosien ajan lukea lehdestä kulttuurisivujen lisäksi vain ulkomaansivut. Olin vakaasti sitä mieltä, ettei Suomessa tapahdu mitään sellaista, jolla olisi maailman suunnan kannalta mitään merkitystä.

Nykyään luen kotimaansivut, koska vietin sen maailmassa koko varhaisaikuisuuteni. Sivuilla seikkailee kavereitani ja tyyppejä, jotka tunnen tai joista minulla on mielipide. Silti olen jälleen siinä tilanteessa, että en ole varma, onko niillä seikkailuilla maailman suunnan kannalta liiemmin merkitystä.

Niin se tapahtuu, liukuminen ulos ja sivuun politiikan keskiöstä. Kun hallituksen esitykset, pääministerin ilmoitukset, selonteot, selvitysmiesten toimenpide-esitykset ja komiteamietinnöt eivät kulje käsieni läpi päivittäin, en yhtäkkiä tiedä niiden olemassaolosta sen vertaa, että osaisin niitä kaivata.

Kuitenkin juuri asiakirjojen maailma on politiikan maailmaa. Asiakirjat pysyvät hengissä viittausten kautta: hyvät esitykset elävät vain sitä kautta, että hyvät ihmiset niitä lukevat ja levittävät viestiä. Maailmanparannus tarvitsee mappinsa, niin kuin Harmaanvihreiden fb-ryhmässä sanotaan. Mutta miten enää motivoituisin asettumaan hidaslukuisten asiakirjojen äärelle, miten jaksaisin mapittaa mitään?

Olen astunut todellisuuteen, jossa viime viikonlopun tärkeimmät tapahtumat olivat Mäntän kuvataideviikkojen avajaiset, Annikin runofestivaalit ja jalkapallokisat. Politiikka tuntui merkityksettömältä ja uutisköyhältä sen rinnalla, että sain suudelmia John Giornolta. Politiikan maailmassa en saisi taputtaa ja hurrata miehelle, joka runoissaan ylistää laittomia päihteitä ja kehottaa hylkäämään perhearvot: ”Just say no to family values”.

Aika hassua, että tuntui siltä, ettei politiikassa tapahdu mitään, vaikka kepulaiset menivät ja valitsivat maalle uuden pääministerin. En vain tällä kertaa jaksanut innostua siitä. Jaan Kaplinskin uusi runokokoelma oli paljon kiinnostavampi. Tutustuin mieluummin hassuihin turkulaisiin runoilijoihin, kuin muodostin perusteltua mielipidettä Timo Laanisesta.

Ehkä ne, jotka eivät osaa nimetä kaikkia puoluesihteerejä, puoluejohtajia ja ministereitä ovatkin oikeassa. Ehkä se ei olekaan niin tärkeää. Jos onkin tärkeämpää tietää, kuka itse on ja hengittää sitä maailmaa jossa todella elää.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa.

Tweet