Kohti uusia pyöräteitä

4.4.2012

Laura Häkli

Sinä talvena kun aloitin Vihreän Langan toimituspäällikkönä ostin vihreän polkupyörän, jolla olen nyt ajanut töihin Fredrikinkadulle yli viisi vuotta – kesät talvet, satoi tai paistoi. Vaikka pyöräily on ollut hauskaa, työnteko on ollut hauskempaa. Harvassa paikassa voi tehdä lehteä niin innostuneessa joukossa, niin älykkäille ja kannustaville lukijoille.

Langassa ei ole pelätty heittäytytymistä – vaikka pelkkä lehden nimi on ollut joillekin punainen vaate, on uskallettu tehdä perinpohjaista journalismia, löydetty uutisia, tehty omakohtaisia reportaaseja eikä koskaan menty siitä mistä aita on matalin.

Heittäytymisestä puhuttiin paljon presidentinvaalien jälkimainingeissa. Totuudeksi jää, että harva pystyy täydelliseen neutraaliuteen tai pekkaervastimaiseen tyhjänäänestämiseen – eikä siihen pidä edes pyrkiä. Sen sijaan pitää voida luottaa siihen, että journalisti pitää mielipiteet erossa uutisista mutta toisaalta käyttää kokemuksiaan hyväkseen tehdessään kiinnostavia ja koskettavia reportaaseja.

Kellään Langan toimituksessa ei ole vihreiden jäsenkirjaa. Lehden arvot ovat yleisvihreitä, joita kannattavat monet sellaisetkin, jotka eivät ikinä äänestä vihreitä. Ehkä siksikin lehdellä on enemmän puolueeseen kuulumattomia lukijoita kuin millään muulla puoluelehdellä ja levikki nousee koko ajan.

Nyt alan pyöräillä uuteen osoitteeseen, Itämerentorille Sitraan. Mutta Fredrikinkatua jää ikävä.

Kirjoittaja oli Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Tweet