Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
22.3.2012
Eipä tainnut tulla Guggenheimia Helsinkiin. Kaupunginvaltuusto tekee päätöksen ehkä vasta ensi kuussa, mutta noste on hävinnyt.
Hesarikin näyttää luovuttaneen. Ensin Anu Uimonen kirjoitti Guggenheimin törmänneen tunteelliseen vastustukseen, muun muassa nykytaidevihaan. Sitten Antti Blåfield arveli, että vastustajat ovat nurkkakuntaisia, ehkäpä jopa juutalaisvastaisia. Katkeraa puhetta.
Hesarin Guggenheim-kolumneista realistisin oli Jussi Pullisen kirjoitus, jossa tämä uskoi hankkeen kaatuvan huonoon viestintään. Siis siihen, että vaikutti kuin pieni eliitti olisi ajanut suuremmitta keskusteluitta omaa hankettaan.
Niin on, jos siltä näyttää. Guggenheim on ollut eliitin hanke. Siinä vaiheessa kun valtuusto on päässyt hommaan mukaan, luvut on lyöty lukkoon ja käsketty sanomaan kyllä tai ei.
Itse asiassa nimenomaan Guggenheimin kannatus on ollut tunteellista: siis innostumista ajatuksesta, että Helsinkiin tulee jotain uutta, jotain hienoa.
Eikä Guggenheimia siihen tarvita. 140 miljoonalla saa Katajanokalle varmasti kohua herättävän rakennuksen. Vaikkapa maailman korkeimman patsaan. 200-metrinen monumentti jättäisi muut patsaat kymmenien metrien päähän. Kyseeseen tulisi esimerkiksi Kekkosen ratsastajapatsas. Tai Sauli Niinistö, niin kokoomuksen valtuutetut saataisiin kerralla hankkeen taa.
Kirjoittaja on eräänlainen kulttuurinystävä.
Tweet