Kestääkö Stubbin tekniikka kuoppia?

17.6.2014

Jukka Vahti

Huomenna keskiviikkona virallisesti alkavat minihallitusneuvottelut ovat sekä uuden pääministeri(ehdokkaan) Alexander Stubbin (kok) että uuden valtiovarainministerin Antti Rinteen (sdp) ensimmäinen isompi testi puolueidensa puheenjohtajina.

Siksi olisi hyvin yllättävää, jos miehet antaisivat neuvottelujen kriisiytyä sellaiseen pisteeseen, ettei niistä saataisi tulosta ja uusi hallitus jäisi muodostamatta.

Se olisi molemmille onneton poliittinen työnäyte, ainakin jos neuvottelujen torppaaminen ei olisi tarkoituksellista.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että neuvottelut olisivat mikään läpihuutojuttu tai pelkkä hengennostatukseen tähtäävä tiimipalaveri, jonka lopuksi heitellään yläfemmoja ja tuuletellaan hurmoksellisesti.

Neuvotteluihin liittyy runsaasti epävarmuustekijöitä. Sellaisia ovat esimerkiksi juuri päähallituspuolueiden uudet puheenjohtajat, joiden hallitusneuvottelukykyjä, -haluja ja -tapoja ei tunneta etukäteen.

Heidän lisäkseen yksi iso epävarmuustekijä on sdp ylipäätään. Puolueen rivit ovat muutamien keskeisten demarivaikuttajien julkisten ja puolijulkisten puheiden perusteella puheenjohtajakilpailun jäljiltä edelleen pahasti hajallaan.

Aiempaan verrattuna katastrofaalisen heikot kannatusluvut tarkoittavat, että sdp:n on kerta kaikkiaan pakko saada minineuvotteluista irti ainakin jokin oikeasti tai oletettavasti työllisyyttä parantava päätös, jolla puolue voi kiillottaa kilpeään.

Fennovoiman ydinvoimalahankkeen periaateluvan mahdollisesti edessä häämöttävä käsittely on näissä neuvotteluissa ongelma lähinnä vihreille, jotka vastustavat luvan käsittelyä tähänastisen hallitusohjelman nojalla.

Tosiasiassa Fennovoiman luvan pitäisi olla ongelma kaikille muillekin puolueille hankkeen omistuspohjaan ja kannattavuuteen liittyvien isojen epävarmuuksien vuoksi.

Vihreiden kannalta iso kysymys on, millaisen neuvottelutuloksen alle oma puumerkki kannattaa piirtää, jos näköpiirissä on, että kysymys ydinvoimaluvista pakottaa puolueen joka tapauksessa lähtemään hallituksesta loppukesällä tai syksyllä.

Ydinvoimapäätösten lykkääminen ensi kevään eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan ei tiettävästi ole kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Paljon riippuu Stubbista ja hänen halustaan pitää viiden puolueen hallitus kasassa ensi kevääseen asti.

Stubbista riippuu luonnollisesti moni muukin asia: sisäpolitiikan osaamisen ohuus yhdistettynä show-henkiseen imagoon ja herran itsensä hehkuttamaan uudenalaisen poliittisen kulttuurin sisäänajoon on yhdistelmä, josta ei kotimaan politiikan kentältä oikein ole ennakkotapausta. Neuvottelujen vetäjän suoritus ratkaisee lopputuloksen.

Yhden hallituksen työtä läheltä seuraavan tahon arvion mukaan Stubb eroaa edeltäjästään Jyrki Kataisesta (kok) ainakin kahdessa suhteessa. Stubb on lausunnoissaan valmis Kataista räväkämpiin irtiottoihin ja koepalloihin, mutta toisaalta neuvottelutilanteessa hän on myös edeltäjäänsä halukkaampi joustamaan eri suuntiin.

Joustaminen on Stubbille helpompaa kuin monille muille kotimaan kärkipoliitikoille, sillä hän ei ole aiemmin itse juuri ottanut kantaa kotimaan politiikan kysymyksiin.

Optimisti voisi arvioida, että Stubbin uusi tyyli ja energia voi puhaltaa hallitusyhteistyöhön ainakin sen verran virtaa, että tarvittavat päätökset saadaan tällä viikolla runnottua kasaan ja jokainen puolue saa rakennettavaan kasvu/elvytys/työllistämispakettiin mukaan riittävästi itselleen tärkeitä painotuksia.

Pessimisti voisi pelätä, että päähallituspuolueiden kokemattomat puheenjohtajat ajavat itsensä tahtomattaan umpikujaan, josta eivät enää pääse perääntymään kasvojaan menettämättä.

Näin voisi käydä, jos jo tehtyjä päätöksiä ryhdyttäisiin nyt avaamaan liiaksi, jolloin törmättäisiin hyvin nopeasti Kataisen hallituksen ohjenuorana olleeseen menoleikkausten ja veronkorotusten tavoiteltuun tasapainoon.

Kestävyysjuoksun harrastajat, kuten Stubb, tietävät, että ero oikean ja väärän juoksutekniikan välillä voi olla pieni mutta juoksun onnistumisen ja maaliinpääsyn kannalta ratkaisevan tärkeä.

Se kuitenkin tiedetään varmaksi, että mitä töyssyisempi polku on, sitä hankalampi juoksutekniikkaa on pitää kasassa. Mitä huonompi tekniikka, sitä raskaammaksi käy askel. Ja mitä raskaampi askel, sitä enemmän vaaditaan kestävyyttä.

Stubbin neuvottelukestävyys on toistaiseksi täysi arvoitus.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

vihreät  hallitus  Stubb 

Tweet