Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
9.3.2011
Moldovan pääkaupungin Chisinaun alla, 40–85 metrin syvyydessä, on parisataa kilometriä 1970-luvulla louhittuja kalkkikivikaivoksia, joiden maanalaisille käytäville Moldovan valtiollinen viinintuottaja Milestii Mici on löytänyt mainion käytön.
Syvällä maan alla lämpötila on vakio, 12–14 lämpöastetta, ja kosteus 85–95 prosenttia. Oivallinen paikka viineille! Ei kulu sähköä ainakaan lämpötilan vakioimiseen.
Viinikellareiksi maanalaisista käytävistä on muutettu vain neljäsosa, viitisenkymmentä kilometriä. Siellä viinit kypsyvät ja säilyvät tammessa ja osan aikaa terästankeissa. On erilaisia vuosikertoja ja kun joku suurempi ostaja haluaa tietyn määrän jotakin vuosikertaa, ostajalle pullotetaan sitä. Vasta silloin.
Tätä viiniä on nyt tuonut Suomeen Vino Vinces ja sitä saa Alkon tilausvalikoimasta, valkoista ja punaista.
Pullotuksen jälkeen viinin luvataan kestävän ainakin vuoden. Niinpä viime lokakuussa pullotetut viinit kestänevät mainiosti ainakin tämän vuoden.
Pullotuksen päivämäärä on leimattu etikettiin, mutta kun pullon avaa ja kaataa juomaa lasiin, saa juotavakseen aika vanhaa viiniä: Codru on vuoden 1987 satoa.
Yleensä tavallinen viininharrastaja joutuu juomaan uudempia vuosikertoja. Kovin harvoin saa maistella edes näin vanhoja.
Valkoinen Traminer on vuosikertaa 1988 ja pullotettu viime lokakuussa sekin.
Punainen on tehty Cabernet Sauvignonista ja Merlot´sta, valkoinen Traminer-rypäleestä, mutta hämmästyisin, jos joku tunnistaisi Traminerin valkoviiniä maistaessaan. Turha pelätä – tai toivoa – kukkaisuutta. Tammitynnyri läpäisee happea ja kun aikaa on kulunut näinkin monta vuotta siitä, kun tämän viinin valmistus käynnistyi, korostuu viinissä ennen kaikkea hienostunut kuivuus. Hiukan Tio Pepe -sherryn tyyppisesti, mutta valkoviininä silti.
Molemmissa viineissä alkoholiprosentti on vain 11. Tervetullutta näinä 14–15 prosentin hilloviinien aikoina!
Valtionyhtiö Milestii Mici on aiemmin hoitanut vain viinitekoprosessin, kaikki rypäleet se on ostanut. Muutama vuosi sitten siitä tuli myös viljelijä, istutettuaan viiniköynnöksiä nelisenkymmentä hehtaaria.
Neuvostoliiton aikana Moldova – silloin Moldaviaksi kutsuttu – oli supervallan viiniaitta. Erityisesti sen brandyt olivat kuuluisia ja kilpailivat paremmuudesta armenialaisten brandyjen kanssa.
Nykyään tuskin muistetaan, että sellainen maa kuin Moldova on olemassa. Siihen ja muihin unohdettuihin takamaihin voi tutustua puolalaisen Andrzej Stasiukin mainossa matkakirjassa Matkalla Babadagiin (Like 2006). Moldovaa Stasiuk kuvaa näin:
”Koko ajan on vihreää, koko ajan hedelmällistä, maisema aaltoilee, näköpiiri kohoaa ja laskee paljastaen vain sitä mitä osasi jo odottaa, ikään kuin se ei haluaisi pahoittaa mieliämme.”
”Viiniköynnöksiä, auringonkukkia, maissia, joitakin eläimiä, viiniköynnöksiä, auringonkukkia, maissia, lauma lehmiä ja lampaita, välillä puutarhoja ja koko ajan pähkinäpuiden rivistöt tien vierellä. Maisemassa ei ole vapaata tilaa...”
Täältä on siis tuotu Suomeen Codru, jota Vino Vincesin Tommi Lehtonen suosittelee nautittavaksi lampaanpaistin tai muun lammasruuan kanssa. Tramineria hän on nauttinut onnistuneesti jäniksenpaistin kanssa.
Näissä viineissä voi nauttia myös etiketeistä. Niissä on jotain perinteisen arvokasta. Hauska on myös korkkikorkin päälle varmuudeksi laitettu vaha. Sitä pois nirhiessä viinipullon avaamisessa on hauskasti seremoniaa.
Ainakin Helsingin Erottajan Alkossa näitä viinejä saa suoraan hyllystä.
Tweet