Kaj, Alvar, Yrjö ja mä

2.4.2013

Jukka Nikulainen

Tässä blogissa on jo aiemmin paljastettu, millaisia lasiaarteita roskiksissa parhaimmillaan tai pahimmillaan lymyää.

Arkisempaa lasitavaraa hylätään roskiin useammin. Roskiksista löytyvät lasit on tosin pääosin heitetty sinne pienten lohkeamien takia. Ehjiäkin lasiastioita on roskiksissa paljon. Kuvassa on pieni valikoima dyykkimistämme lasiesineistä.

Sisustuslehtien salamasodan ja kotimaisen designin taannoisen riemuvuoden ansiosta suomalaiset on ehdollistettu tunnistamaan jo kaukaa Kaj Franckin Kartio-lasi. Useimpia sisustuslehtiä lukiessa voi pelata disaineribingoa. Franck, Aalto, Tapiovaara, Kukkapuro tulevat sivuilta aina vastaan. Bingon voittaja arvaa nimien oikean esiintymisjärjestyksen.

Pikarimaisen lasin tapauksessa ainakin minun piti turvautua pohjassa olevaan tekstiin. Se kertoi lasin olevan Kerttu Nurmisen Iittalalle muotoilema. Pikainen googletus paljasti pikarin Verna-sarjan osaksi. Suurempi yllätys oli se, kun huomasin, että sitä myydään parinkymmenen euron kappalehinnalla.

Muita kuvan esineitä ainakaan minä en tunnista, enkä välitä ottaa niistä selvääkään. Niillä on muotoilijan nimeä tärkeämpiä ominaisuuksia. Ne ovat kauniita ja toimivia. Kulho on esimerkiksi oiva sokerikko.

Raaka-aineena lasia voi kierrättää melkein ikuisesti. Rikkonaisille astioille lasinkeräysastia onkin mahtava keksintö. Ehjät astiat voisi kierrättää viisaamminkin kuin roskakatoksen kautta.

Joissain kerrostaloissa onkin taloyhtiön kierrätysnurkka tavaralle, joka ei kirpparillakaan mene kaupaksi. Dyykkimisessäkin on tosin omaa romantiikkaansa. Kun esineistä ei ole maksanut mitään, ei niiden rikkoontuminenkaan harmita. Verna-pikaria tosin pesen vastedes ehkä vähän varovaisemmin.

Tweet