Hippi tukee lakkoa

22.11.2011

Rosa Meriläinen

Juuri eilen iltapäivällä ennen Marjutan lähtöä hiljaisuusretriittiin Hippien perhe oli puhunut päiväkotien keittäjien lakosta. Lakon tavoitteista he eivät tienneet, mutta Marjutta oli ollut järkyttynyt kuultuaan hiekkalaatikolla, että joidenkin äitien mielestä keittäjillä ei ollut moraalista oikeutta lakkoon, josta lapset kärsivät.

Olihan sentään tärkeää, että hiljaisiksi ja näkymättömiksi nujerretut keski-ikäiset naiset vihdoinkin näyttivät voimansa; sen miten kullanarvoisia he olivat!

Petteri nyökytteli pastakattilaa hämmentäessään. Kyllä, mutta onhan se järkyttävä ajatus, että tässä luokkayhteiskunnassa kaikilla mielenterveys- ja päihdeongelmaisilla vanhemmilla ei ole kykyä toimittaa lapselleen asiallisia eväitä mukaan edes yhdeksi päiväksi.

Marjutta vannotti Petteriä pakkaamaan Patille tuplamäärän ruokaa tarhareppuun, jotta hän voisi ruokkia myös vähäosaiset. Petteri lupasi.

Aamulla kännykkäherätys teki jälleen Hipille tepposet, vaikka hänellä ei olisi missään nimessä ollut myöhästymisenvaraa työyhteisöpäivänä. Yleensähän kukaan ei yliopistolla huomaisi, vaikka ei saapuisi koko päivänä.

Petteri puki unisen lapsen sängyssä, juoksi ulos, palasi takasin hakemaan vauvaa, puki unisen vauvan sängyssä, juoksi ulos ja huomasi pyörän kumien jälleen puhkotun. "Aaaaa", huusi Petteri ilmoille, juoksi sisään hakemaan kantoliinaa, pakkasi vauvan siihen ja he juoksivat bussipysäkille. Kuin ihmeen kaupalla he olivat päiväkodilla jokseenkin aamiaisaikaan.

Hikinoro valui Petterin selän kourussa. Kuin pysäytyskuvina tilanne valkeni hänelle: lapset söivät kaikki niitä omia eväitään. Onneksi Patin tarhareppu oli unohtunut, joten hän saattoi tädeille valehdella eväiden jääneen sen mukana kotiin. Petteri lupasi juosta lähikauppaan kuin tuulispää.

Takaisin juostuaan hän löysi Patin natustamassa juustovoileipää. Nokkela tyttö oli trokannut taskuun jemmaamansa tikkarin aamiaiseen. Vieressä tikkaria lipoi onnellinen, mutta tyhjävatsainen pikkupoika. Tädit joivat kauempana kahviaan.

Ulkopuolella hikipunainen Petteri törmäsi Aamulehden toimittajaan, joka teki katugallupia kansalaisten tunnoista lakon suhteen. Petteri vakuutti, ettei lakosta ollut liian suurta vaivaa ja että teki vain hyvää huomata, miten tärkeää työtä usein näkymättömiin jäävät keittäjät tekivät.

Toimittaja oli yllättynyt: tätä ei nyt haettu. Hän oli ollut varma, että täälläkin kaikki vanhemmat valittaisivat, että lapset tästä nyt eniten kärsivät, että miettikää sitä itsekkäät tädit.

"Tuetteko lakon tavoitteita", kysyi toimittaja.

"Voisitteko vielä tarkentaa, mitäs kaikkia niitä olikaan", uskalsi Petteri kysyä.

"Parempi  työehtoja, vastasi toimittaja, joka ei ollut vielä tullut ajatelleeksikaan, mitä keittäjät tarkalleen lakollaan tavoittelivat.

"Kyllä ehdottomasti tuen, että parempia työehtoja keittäjille", julisti Petteri pontevasti.

Porvarillisen Aamulehden lakkotukihaastattelu oli täydellinen syy myöhästyä työyhteisöpäivästä. Hipillä oli taas kaikki hyvin.

Tweet