Hippi polttareissa

15.11.2011

Rosa Meriläinen

Petteriä ahdisti. Kaverille piti järjestää polttarit. Ensinnäkin piti saada Marjutta hoitamaan lapsia koko lauantaiksi, vaikka Marjutalla oli aina silloin meditaatiopiiri.

Toisekseen piti keksiä hassunhauskaa ohjelmaa. Kolmanneksi, siihen oli myös itse osallistuttava. Ja neljänneksi, oli keksittävä puhuttavaa kollegan lapsuudenystävien kanssa, jotka mitä ilmeisimmin kannattivat perussuomalaisia – ja tietysti peruskoulupohjalta.

Marjutta tosiaan suhtautui ajatukseen perin penseästi. Mediaatio oli paitsi hänen henkireikänsä, hän myös vastusti heteronormatiivisia polttareita. Marjutta oli nuorena henkilönä nähnyt polttareista kertovan elokuvan, jossa Tom Hanks vaikuttui isoista tisseistä.

Marjutta koki edelleen olevansa traumatisoitunut naisena ja ihmisenä nähtyään moista kuonaa. Marjutta myös tähdensi miehelleen, miten vääristyneen kuvan polttariperinne antaa nykyaikaisen ihmisen ystävyydestä: kuuluuko siihen todella vain yhden sukupuolen edustajia?

Petteri ei itsekään liiemmin arvostanut polttareiden perimmäistä ajatusta: että sulhanen viettää viimeistä hauskaa iltaa kavereidensa kanssa ennen kuin elämä muuttuu vääjäämättä tylsäksi, porvarilliseksi ja konservatiiviseksi.

”Ehkä pitäisi viettää tahallaan tylsää iltaa ennen kuin elämä muuttuu auvoiseksi”, kokeili Marjutta.

”Ne lapsuudenkaverit ei varmaan arvostaisi”, nauroi Petteri ollen pitkästä aikaa ylpeä fiksusta vaimostaan.

Petteri ei osannut päättää mitä polttariperinnettä inhosi eniten. Kärkisijalla olivat toki tissibaarit, mutta ehkä voiton sittenkin vei kokonaisuus, jossa kaverit juottavat sulhasen niin humalaan, ettei tällä voi mitenkään olla hauskaa ja sen jälkeen hylkäävät hänet vähäpukeisena ja rahattomana johonkin kolkkoon paikkaan, kuten Kolera-altaaseen tai Kouvolaan.

Petteri ei yleensäkään tykännyt tehdä miesasioita. Mutta Marjutta keksi lääkkeen tähänkin vaivaan. Hän ehdotti, että Petteri voisi järjestää polttarit, joissa tehtäisiin miesasioita ironisesti. Silloin kaikki olisivat tyytyväisiä, kun ironiaa ymmärtämättömät juntit luulisivat polttareiden olevan perinteiset ja akateemiset osalliset saisivat hykerrellä keskenään.

Niin tehtiin. Petteri vei joukkion munkkikahveille Big Tits –nimiseen erotiikkaliikkeeseen. Naisia ei nähty, sillä niistä ei maksettu. Sen jälkeen oli vuorossa koripallo-ottelun seuraaminen. Petteri teki ensimmäistä kertaa elämässään aaltoja. Hän huomasi, että Pyrinnön otteluissa olisi kuulunut käyttää punaista paitaa: sehän tuntui jo melkein kantaaottavalta.

Karaokessa he lauloivat kuorossa ”Rakkaus on lumivalkoinen”. Petteri ei ollut eläessään tahallaan kuunnellut ainuttakaan Yö-yhtyeen levyä, mutta yllätyksekseen osasi sanat ulkoa ja tapaili melodiaakin ihan kivasti. Tuntui hienolta laulaa täysin palkein kavereita kaulaillen. Lapin kultaakin oli kulunut jo useampi tuoppi.

Ironista kyllä, Petterillä oli lopulta ihan hirveän hauskaa. Jälkeenpäin sulhasen lapsuudenkaverit olivat lähettäneet terveisiä, että olihan se Petteri sittenkin ihan asiallinen jätkä – hipiksi.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet