Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
29.11.2011
Kansanedustaja Kaarina Hippi istui epämukavasti lattialla, koska muutkin tekivät niin. Hän oli saapunut vanhan ystävänsä tupaantuliaisiin, joihin oli kokoontunut koko joukko vaihtoehtoväkeä. Kaarina yritti vaikuttaa niin vaihtoehtoiselta kuin osasi, vaikka liian pienet sukkahousut kinnasivat ikävästi mahapoimun sisällä muistuttaen, ettei kuusikymppisten enää kuuluisi kököttää istumaringissä.
Puolet väestä oli käynyt kuuntelemassa aiemmin päivällä Tampereella esiintynyttä Pentti Linkolaa, joka oli kuulemma puhunut liikuttavan kauniisti maailmanlopusta. Kaarina loihti kasvoilleen ystävällismielisen hymyn, jotta vaikuttaisi Linkola-myönteiseltä. Kukaan ei vielä kiinnittänyt Kaarinaan huomiota.
Vasta kun Kaarinan keskittyminen oli päässyt herpaantumaan punaviinin kihotessa päähän, ensimmäinen vasemmistoystävä herkesi tivaamaan Kaarinan kantaa vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston Nato-kantaan. Kaarina tunsi kaulansa punottavan. Takellellen hän toisti sen, että hän ja Pekka ja vihreät eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä.
Kaarinaa ei uskottu. Silmät painuivat viiruiksi, häilyvästä Nato-kannasta vihjailtiin, joku väitti suoraan tietävänsä, että vain ja ainoastaan Paavo Arhinmäki vastusti riittävän selvästi ja kiivaasti Suomen Nato-jäsenyyttä. Kaarina yllätti itsensä myöntämästä tämän.
Kotona Kaarina Hippi ei saanut unta. Hän yritti muistella, miten nuorena osasi yksiselitteisesti todistaa olevansa Neuvostoliiton ystävä. Silloin hän osasi oikeat sanakäänteet, ei jäänyt takeltemaan. Nyt olisi syytä löytää sama sävy, tuumi Kaarina. Hän nousi ylös aukaistakseen tietokoneensa ja oli jo päivittää Facebookiin Naton olevan katalien imperialistien sotaliitto, mutta pyyhki lauseen pois.
Kaarinan oli pakko myöntää tulleensa niin vanhaksi, että julistaminen hävetti. Oli kuitenkin selvää, että Naton suhteen vihreille oli käymässä kuten ydinvoiman kanssa viime eduskuntavaaleissa: vaikka miten vastusti, kukaan ei enää uskonut. Kaarinalle tuli aivan lapsuus mieleen. Se, miten vaikea oli puolustautua siskojen epäreiluja syytöksiä vastaan, kun nämä aina vierittivät tekemänsä kolttoset pienimmän syyksi. Oli tosi vaikea todistaa, ettei ollut tehnyt jotain mitä ei ollut tehnyt.
Lapsena Kaarina oli ollut yksin. Nyt hänellä oli avustaja. Uusin eduskunta-avustaja ei ollut vielä oppinut hankkimaan erikseen työpuhelinta, jota pitää yöaikaan pois päältä. Niinpä uninen yhteiskuntatieteiden ylioppilas heräsi keskellä sunnuntain vastaista yötä pomonsa puheluun.
”Sun pitää todistaa, että mää vastustan Natoa”, meni Kaarina suoraan asiaan.
”Kenelle?”
”Kaikille ja varsinkin punavihreille.”
”Mutta…”
” Kirjoitat niin, että kaikki uskoo.”
Tiistaina julkaistiin Aamulehdessä Kaarinan avustajan laatima mielipidekirjoitus, jossa kiellettiin Nato kolmasti. Kaarina sai unen päästä kiinni. Porvari olisi nukkunut huonosti.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet