Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi taaperoimettää
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan kahden viikon välein.
22.5.2012
”Kuinka pitkään olet ajatellut imettää Pajua”, kysyi Petteri Hippi uskaliaasti vaimoltaan Marjutalta.
Marjutta mulkaisi Petteriä sanomatta sanaakaan ja asettautui Faces-festivaalin henkisten voimavarojen työpajassa nikkaroimalleen meditaatiojakkaralle. Hän hengitti chakraan, jonka nimeä ei muistanut, mutta jonka tiesi olevan tosi tärkeä.
Petteri puki Pajulle ulkovaatteet ja lähti metsäretkelle näyttääkseen lapselle nokkosen. Paju oli jo niin iso, että hoivaamisen lisäksi häntä piti vähän kasvattaa. Taapero osasi askeltaa asioiden luokse ja kuulla niiden nimen. Petterin mielestä luonto oli sellainen paikka, jonka sisälmykset oli osattava nimetä.
Petterin ja Pajun käyskennellessä varvikossa Marjutan chakra sykki voimakkaan hengityksen tahtiin. Muuten meditaatio ei ottanut sujuakseen. Hän ei osannut irrottautua ajatuksista. Mieli ei tyhjentynyt, mutta ei varsinaisesti täyttynytkään. Se jumitti. Marjuttaa kuohutti Petterin tahditon kysymys. Hengitys hengitykseltä häntä alkoi raivostuttaa se, että hänen imetystään noin kyseenalaistettiin.
”Buu-huu-huu”, itki Marjutta katkerasti keittiönpöydän ääressä Petterin ja Pajun saapuessa kotiin.
”Mi-miten sä voit kyseenalaistaa lapsen oikeuden äidinmaitoon”, nyyhkytti Marjutta.
”En mä sitä kyseenalaistanut.”
”Kyseenalaistitpa! Sä kysyit, että 'kauanko sä oikein aiot imettää'”, imitoi Marjutta kuvitteellista kiusaajaa, joka pilkallisella äänellä esittää retorisen kysymyksen.
”Anteeksi, mä vaan kysyin”, voihkaisi Petteri.
”Sä oot niin kuin joku iltapäivälehti, joka viattomasti vain nostaa taaperoimettämisen esiin, vaikka kuitenkin siinä on taustalla vain tarve paheksua naisten omia valintoja ja lapsimyönteisyyttä.”
”Tietysti sä voit imettää Pajua niin kauan kuin haluat”, lepytteli Petteri.
”Helppohan sun on sanoa, kun sun ei tarvitse antaa nisääsi toisen pureskeltavaksi, kun se itse kävelee kohti ja pyytää tissiä!”
”…”
Petteri ei uskaltanut enää sanoa mitään. Marjutta itki edelleen. Vain viaton Paju leikki tyytyväisenä kehittävillä palikoilla.
”Sun äitis voisi tehdä jotain asialle”, ilmoitti Marjutta kirkkaalla äänellä.
Petteri ei oikein pysynyt kärryillä. Hänen äitinsä, Kaarina Hippi, poti hermoromahdustaan kiikkustuolissa heidän kellarissaan, mutta ei takuulla siinä iässä olisi pystynyt imettämään Pajua yhtään sen paremmin kuin Petterikään.
Marjutta sen sijaan mielessään jo suunnitteli yhteiskunnallista iskua äitien vapauden puolesta. Hän ei vain enää ollut varma, oliko taaperoimettämisen puolesta vai sitä vastaan. Mikäli Kaarina kansanedustajana kirjoittaisi tai puhuisi asiasta jotain, Marjutta voisi sitten joko puolustaa Kaarinaa tai hyökätä tätä vastaan, ihan sen hetkisistä fiiliksistä riippuen.
Marjutta juoksi kellarin pimeät rappuset alas ehtimättä edes valoja sytyttää. Huomatessaan Kaarinan ulisevan hiljaa yksikseen, hän päätti peruuttaa tällä kertaa samaa tietä takaisin. Kaarinaa ei vielä kannattanut häiritä.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu kahden viikon kuluttua tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
