Hippi vinksahtaa

8.5.2012

Rosa Meriläinen

Vihreä kansanedustaja Kaarina Hippi ei voinut kovin hyvin. Pyörryttyään perustuslakivaliokunnan ovelle hän oli hoiperrellut hissillä Y-kerrokseen ja yrittänyt paeta Jäätteenmäen käytävää pitkin ulos talosta. Se on nimittäin ainut ulospääsytie, jossa toimittajat eivät ikinä päivystä.

Pakoreitti on saanut nimensä pääministeri Jäätteenmäen mukaan, jolla oli elämässä ja politiikassa tietty vaihe, jolloin hän ei halunnut kohdata journalisteja silmästä silmään.

Tällä kertaa pakotien katkaisi sattumalta eduskunnan kaikennähnyt työterveyslääkäri, joka lempeästi opasti Kaarinan vastaanotolleen. Ei sinänsä vaatinut suurtakaan lääketieteellistä ammattitaitoa havaita, ettei naisparka parhaillaan ollut aivan työkykyinen. Lääkäri kuitenkin onnitteli Hippiä siitä, että tämä oli jo viidettä kautta edustajana ilman yhtään hermoromahdusta.

”Yleensähän masennuslääkkeitä aletaan syödä ensimmäisen kauden puolivälissä. Ellei sitten ole sitä tyyppiä, jolla on jo valmiiksi rauhoittavat päällä taloon tullessa”, lohdutti viisas lääkäri lattialla sikiöasennossa vaikertavaa Hippiä.

Kaarina sai mukaansa lähetteen hyvälle psykiatrille. Hän jätti kenellekään mitään ilmoittamatta väliin eduskuntaryhmän kokouksen ja eduskunnan suullisen kyselytunnin. Oli pakko päästä Tampereelle.

Junasta Kaarina näpytteli pojalleen Petterille tekstiviestin, jossa komensi tämän heti kotiin. Koska Petteri oli yliopistolla vapaana tutkijana, hänellä ei ollut tälläkään kertaa mitään hyvää tekosyytä kieltäytyä äitinsä toiveista. Alistuneesti hän pakkasi Fjällräven-reppunsa ja läksi. Kohta jo kaarsi Kaarinan taksi pihaan.

”Uu-huu-huu”, heittäytyi Kaarina ulisten poikansa kaulaan.

Petteri häkeltyi. Yleensä vain hänen vaimonsa käyttäytyi näin. Tämä ilmestyikin ilahtuneena ikkunaan. Romahtaneet ihmiset olivat hänen erikoisalaansa. Marjutta otti tilanteen välittömästi haltuunsa. Hän takavarikoi psykiatrilähetteen, asetti Kaarinan sängylle selälleen ja alkoi moksata tämän akupisteitä. Palavasta moksapuikosta levisi tunkkainen savu kaikkialle taloon.

Outoa kyllä, Kaarina ei välittömästi tuntenut oloaan virkistyneeksi ja hyväksi. Hän oli tottunut siihen, että mikä tahansa luonnonmukainen hoito auttoi heti. Marjutan kanssa yhdessä he epäilivätkin auran olevan vahingoittunut. Myös kielen reunoissa oleva sahalaita ja vaikeasti sormiin tuntuva rannepulssi kertoivat ongelmista. Ehkä liikaa tuulta?

Innoissaan Marjutta laati Kaarinalle vahvistavan ruokavalion, jossa oli vältettävä kaikkea herkullista ja tavanomaista, mutta sen sijaan syötävä kaikkea, mitä inkat ja tiibetiläisetkin vuorillaan silloin muinoin, kun ihminen oli lähempänä alkuperäisyyttä kuin turmeltuneena nykyaikana.

Kaarinan juodessa Marjutan valmistamaa Women’s energy –yrttihauduketta Petteri istui pihamaalla äidin puhelimen kanssa. Seiskan soitettua hän ilmoitti tilanteesta vihreiden tiedottajalle ja Kaarinan avustajalle. Kaarina olisi viimeistään viikon päästä lehdessä tittelillä ”salarakas”. Petteri sammutti puhelimen. Äiti taitaisi jäädä kylään hetkeksi.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu kahden viikon kuluttua tiistaina.

Tweet