Tehkää lentomatkoistani noloja

29.3.2018

Riikka Suominen

viisi vuotta sitten oli välillä kiusallista olla kasvissyöjä. Kun uudet tuttavat kutsuivat kylään ja nostivat pöytään lihafonduen, tuntui ilonpilaamiselta sanoa, ettei syö lihaa. Aivan kuin olisin kommentillani manannut teurastamon keskelle mukavia illanistujaisia.

Jos nykyään sanoo, ettei ota lihaa, puhkeavat kanssaruokailijat iloisesti kertomaan, miten hekin ovat vähentäneet tai kuka perheenjäsenistä on ryhtynyt vegaaniksi.

Lentomatkat ovat uusi kasvissyönti. Huomasin sen, kun olin vieraana lastenkutsuilla.

Helsinkiläinen olohuone oli täynnä riehakkaita pikkuvieraita ja heidän asiantuntijatöissä olevia vanhempiaan. Puolituttujen kanssa pullaa syödessä lomasuunnitelmat tuntuivat sopivan kevyeltä keskustelunaiheelta. Ja suunnitelmia piisasi: Portugal, Vietnam, Mauritius, Dubai ja tietysti Thaimaa.

Kun ymmärsin, ettei lapsiperheelle välttämättä enää riitä yksi toiseen maanosaan suuntautuva lomamatka vuodessa, en kehdannut sanoa, että me yritämme nykyään lentää vähemmän. Tuntui, että kommentti olisi epänormaali, että pilaisin kivan keskustelun moralisoinnilla.

Lentäminen on vaikeampi ilmastokysymys kuin moni muu. Kasvisruuan valitsemalla saa kaupan päälle terveyshyötyjä ja pyöräily on hauskempaa kuin autojonossa jumittaminen, mutta lennoista luopumiseen liittyy uhraus. Ainakin niin kauan, kun junamatkailu on kalliimpaa ja hankalampaa kuin lentäminen.

Lensin maaliskuussa työmatkalle Brysseliin. Lento kesti kolme tuntia ja maksoi pari sataa euroa.

Jos olisin mennyt Tukholmasta junalla Brysseliin, yhdensuuntainen matka olisi kestänyt 22 tuntia ja 44 minuuttia. Matka-ajasta olisin kökkinyt Kölnissä kolme tuntia keskellä yötä. Hinta olisi ollut lentoa kalliimpi.

Näin ei tarvitse olla. Euroopan lennoista iso osa voitaisiin korvata nopeilla junilla, jos poliittista halua löytyisi.

Sellaista ei löydy. Sen sijaan lentoliikenne saa aiheuttaa kasvavat päästöt omassa kultapossukerhossaan. Se ei maksa Suomessa edes veroa polttoaineesta. Ruotsin luonnosuojeluliitto laski, että lentolippujen hinta tuplaantuisi, jos lipuista perittäisiin samanlaiset ympäristöverot kuin muut alat päästöistä maksavat.

Lentäminen on minulle vaikea kysymys. Olen kansainvälisesti suuntautunut, tykkään uusista paikoista ja vihaan pimeyttä ja loskaa. Samaan aikaan tiedän, että lentäminen on mittakaavaltaan pahin asia, jonka voin ilmastolle tehdä – lastensaantia lukuunottamatta.

Kehittyvä tekniikka ei ratkaise lentämisen päästöjä riittävän nopeasti. Poliitikoilla ei näytä olevan rohkeutta, tai edes kiinnostusta, lentojen rajoittamiseen. Suomen vihreät on kyllä nostanut esiin lentojen verottamisen Ruotsin malliin. Se on askel eteenpäin, muttei vielä riitä. Muutaman kympin vero ei hillitsisi ainakaan minun matkahalujani.

Ruotsalainen ilmasto- ja kulutustutkija David Andersson Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta uskoo, että Facebook-tykkäykset voivat auttaa pelastamaan ilmaston. Tai pikemminkin tykkäämättä jättäminen.

Haastattelin Anderssonia aiemmin tänä vuonna. Hän sanoi, että normin muutokset ovat välttämättömiä ilmaston pelastumiselle.

Lentojen väheneminen vaatii ihanteiden muuttumista. Sitä, että Thaimaan lomat ja Nykin viikonloput eivät enää olisi unelmaelämää, vaan pöyhkeileviä ja vähän vanhanaikaisia, niin kuin se, että nyt ylpeänä julistaa syövänsä joka aterialla lihaa.

”Neuvottelemme koko ajan siitä, mikä on haluttavaa”, Andersson sanoo. ”Jos et enää tykkää Facebookissa siitä, että kaveri on lentänyt tai sanot ääneen, että itse pohdit matkailun järkevyyttä, se kääntää kehitystä oikeaan suuntaan.”

Toivon, että joku rajoittaisi lentämistäni. Oma itsekurini ei siihen näytä riittävän.

Ruotsissa tuore mielipidetutkimus osoittaa, että jo 15 prosenttia ruotsalaisista välttää lomalentoja ilmaston vuoksi. Minäkin vastaisin niin, jos kysyttäisiin. Jätän vuodessa väliin parit sellaiset lennot, joihin minulla olisi rahaa ja lomapäiviä. Sen sijaan matkailen Suomessa tai junalla Euroopassa.

Silti lennän useita kertoja vuodessa. Se on enemmän kuin ilmasto tai omatunto kestää.

Mutta helppoa se on. Kukaan ei vaadi tai edes vetoa minuun sen puolesta, että suitsisin lentämisen päästöjä. Tuntuu yksinäiseltä pohtia lomamatkan moraalia.

Onko lapseni oikeus Kanarian matkaan suurempi kuin tulevien sukupolvien oikeus säälliseen elämään tai elämään ylipäätänsä?

Useimmissa seurueissa en kehtaisi ottaa lautaselle liharuokaa. Pitäisin sitä välinpitämättömänä ja ammatillisesti epäuskottavana valintana.

Haluan, että lentämisestä tulee samanlaista. Poliitikkojen pitää panna lennoille kunnon verot ja rakentaa nopeat junayhteydet vaihtoehdoksi lennoille.

Näitä toimia odotellessani haluan, että ihmiset ympärilläni paheksuvat lomalentojani. Ilmastonmuutoksen kiihdyttämisen pitää olla kiusallista.

lentäminen  matkailu  lentovero  lentoliikenne 

Tweet