Kun porkkanakin muuttuu kepiksi

28.3.2018

Vesa Sisättö

Vesa Sisättö on Vihreän Langan toimittaja.

TYTTÄRENI OPISKELEE kolmatta vuotta yleistä kielitiedettä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Tänä keväänä hän valmistautuu jo toista kertaa peräkkäin yleisen kielitieteen pääsykokeeseen.  

Näin siksi, ettei hänellä ole pääaineoikeutta yleiseen kielitieteeseen. Hänen pääaineensa on saksa. Sitä hän ei ole ensimmäisen vuoden jälkeen opiskellut, sillä kielitiede vei mukanaan. 

Valmistautuminen pääsykokeisiin vie kuukaudesta kahteen opiskeluaikaa.

Pääaineen vaihtaminen on ihan perinteinen opiskelijatoimenpide. Muutaman vuoden takaisten tutkimusten mukaan noin viidennes opiskelijoista vaihtaa pääainetta tai alaa. 

Valitettavasti pääaineen vaihto ei käy noin vain. Kielten opinnoissa pääaineen vaihtajilta nimittäin edellytetään perusopintojen suorittamista siinä aineessa, jota kautta tiedekuntaan alun perin päästiin. 

Tytär on kuitenkin menettänyt motivaationsa saksan suhteen. Parin vuoden tauon jälkeen kielitaito vaatisi ensin preppausta kielikeskuksessa ennen kuin varsinaisia opintojaksoja pääsisi suorittamaan.

Siksi tytär osallistuu jo toista kertaa opiskelemansa aineen pääsykokeeseen. Viime vuonna hän pääsi varasijalle. Nyt hän haluaa ehdottomasti päästä läpi, sillä syksyllä odottaisi proseminaari, jonne pääaineopiskelijat ovat etusijalla.

Tyttären mahdollisuuksia päästä pääaineopiskelijaksi pääsykokeessa haittaa se, että hän joutuu kilpailemaan opiskelupaikasta ensikertalaiskiintiöläisten kanssa. Heille on varattu valtaosa opiskelupaikoista.

Miten näin älytön tilanne on mahdollinen?

Soitin Helsingin yliopistolle ja juttelin aiheesta opetuksen strategiset palvelut -yksikön esimiehen Päivi Pakkasen ja humanistisen tiedekunnan varadekaani Ulla Tuomarlan kanssa. He kertovat, että yliopisto on ollut viime vuodet suuressa muutoksessa. Ministeriöstä on tullut painetta lyhentää opintoaikoja.

Ilmeisesti jonkun mielestä opintoja nopeuttaisi, jos opiskelijat lukisivat ensin sitä ainetta, josta tulivat sisään ennen kuin vaihtaisivat muualle. Näin opintorekisteriin tulisi pakostakin opintopisteitä ennen kiinnostavampiin opintoihin siirtymistä.

Toinen syy vaatia alkuperäisen pääaineen opintoja on se, että jotkut yliopiston oppiaineet ovat muuttuneet sisääntuloaineiksi. Helpon sisäänpääsyn vuoksi opiskelijat käyttävät niitä ovina suosittuihin ja kiinnostaviin aineisiin samassa koulutusohjelmassa tai tiedekunnassa.

Perusteluista voi olla monta mieltä. Opintoja tuskin nopeuttaa se, että opiskelija pakotetaan lukemaan ainetta, johon hänellä ei ole motivaatiota. 

Suositut aineet ovat varmasti helisemässä opiskelijapaljouden kanssa. Mutta onko oikein rangaista hankalalla siirtymäsäännöksellä myös niitä, jotka eivät ole vaihtamassa suosittuun aineeseen? 

Kaikessa on kyse myös määrärahoista. Yliopisto haluaa tietää, paljonko opiskelijoita kuhunkin aineeseen on tulossa voidakseen suunnitella opetusta. Suosittuihin aineisiin on tulossa enemmän opiskelijoita kuin on varaa opettaa.

Pääaineen vaihdon vaatimukset ja käytännöt vaihtelevat oppiaineesta ja yliopistosta toiseen. Pääsääntöisesti erot johtuvat aineiden erosta – esimerkiksi osassa kielissä vaaditaan tiettyä lähtötasoa.

Mutta myös eri yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa saattaa olla isoja eroja. Vaatimus alkuperäisen pääaineen opiskelusta ennen sen vaihtamista ei ole kaikkein yleisin, mutta monissa oppiaineissa sitä vaaditaan.

Helpoimmillaan vaihto käy päinsä vapaamuotoisella hakemuksella. Sitten omien 1990-luvun opintoaikojeni vaihto on vaikeutunut. Yuolloin suuressa osassa humanistisia aineita pääaineen vaihto tehtiin omalla ilmoituksella.

Miksi pääaineen vaihdon mahdollisuus on tärkeä – paitsi että minua tietenkin ilahduttaisi, jos tyttäreni opinnot etenisivät sujuvasti?

Kestävyysvajeen torjunnan nimissä nuoria on patistettu siirtymään lukioista korkeakouluihin ilman välivuosia ja valmistumaan opinnoista mahdollisimman nopeasti.

Valtiovallan toimet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi saattavat tuottaa täsmälleen päinvastaisia tuloksia.

Otetaan esimerkiksi ensikertalaiskiintiöt – vuodesta 2016 eteenpäin korkeakoulujen on pitänyt varata tietty määrä aloituspaikkoja niille, joilla ei ole vielä opiskelupaikkaa tai tutkintoa.

Ensikertalaiskiintiöt kuulostavat porkkanalta, mutta käytännössä kyse on porkkanan käyttämisestä keppinä. Ensikertalainen voi olla vain kerran. Ellei sitten jätä ottamatta vastaan saamaansa opiskelupaikkaa. Se voi olla viisasta, jos ei ole ihan varma päätöksestään.

Näin koska – kuten tyttäreni tapauksesta käy ilmi – pääaineen vaihtaminen ei ole aina helppoa. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa joutuu kilpailemaan ensikertalaiskiintiöläisten kanssa opiskelupaikoista.

Kun vielä opintotukikuukausien määrää on vähennetty ja lainan osuutta kasvatettu, virhevalinnoista pitäisi äkkiä selvitä takaisin sujuvaan opintoputkeen.

Kaikki nämä toimet ovat johtaneet siihen, että opiskelupaikan hakemisen panokset ovat kohonneet. Päätöksestä on tullut vakavampi ja raskaampi.

Mitä tekee nuori ihminen, kun eteen tulee vaikean ja raskaan päätöksen tekeminen? Pitää välivuoden, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Vuotta vanhempana ja elämää kokeneempana päätös voi olla helpompi tehdä. Tai sitten ei.

Ministeriöissä ja korkeakouluissa kannattaisi herätä huomaamaan keppipolitiikan seuraukset. Vuonna 2016 uusista naisylioppilaista 74 prosenttia jäi vaille opiskelupaikkaa, miehistä näin kävi 66 prosentille. Välivuosien pitäjien määrä on kymmenessä vuodessa noussut 58 prosentista 71 prosenttiin.

Päättävässä asemassa olevan keski-ikäisen henkilön saattaa olla vaikea muistaa, millaista oli olla parikymppinen. Oma opiskelutaival on voinut muistoissa muuttua johdonmukaisemmaksi ja varmemmaksi kuin se todellisuudessa oli.

Tai sitten päättäjiksi valikoituu ihmisiä jotka jo päiväkodissa tietävät minne haluavat ja toteuttavat sitten suunnitelmansa. Joka tapauksessa: jos halutaan nopeuttaa korkeakouluopintoihin siirtymistä ja opintoja ylipäätään, kannattaisi kysyä nuorilta, miten he itse asiat kokevat. 

Minä en kai voi muuta kuin toivottaa tyttärelle onnea pääsykokeisiin. Taas.

koulutus  yliopistot  opiskelijat  pääsykoe  korkeakoulu