Lämmin talvitakki ja alusvaatteita

18.9.2015

Kati Pietarinen

Olen viime vuosina kiinnostunut sukuni historiasta. Sellaista kai tapahtuu kun on yli kolmenkymmenen.

Viime talvena sukutarinoita etsiessäni löysin netistä tämän kirjeen, jonka Ruotsin pakolaistoimisto lähetti lokakuussa 1946 yhdysvaltalaiselle avustusjärjestölle. Se käsittelee mummoni serkkua Judit Kuttneria.

”Pyydämme, voisitteko tukea häntä talvitakin ja alusvaatteiden ostamisessa”, kirjoittaa pakolaistoimiston Otto Schütz amerikkalaisille.

Schütz vaikuttaa melko suuttuneelta Juditiin, joka päätyi Göteborgiin pakolaisena selvittyään Auschwitzista parikymppisenä. Schützin mukaan Judit on väittänyt vaatetilannettaan paljon vaikeammaksi kuin mikä se todellisuudessa on. Hän ihmettelee, miksi Judit, ”joka on älykäs ihminen” on aivan turhaan ollut huolissaan oleskeluluvastaan, eikä ole kysynyt asiasta suoraan. Kirje paljastaa, että ruotsalaiset toivovat Juditin jatkavan matkaansa Yhdysvaltoihin, jossa elää hänen veljensä  - menestynyt viulisti, joka myöhemmin nai Broadway-tähden.

Judit ei kuitenkaan koskaan tehnyt niin. Kuulemani mukaan hän löysi ruotsalaisen naisystävän ja päätyi Göteborgin terveyspalveluiden johtajaksi, mutta teki lopulta itsemurhan.

Juditin tarina on olennainen tänään ensinnäkin siksi, että se asettaa nykyhetken hämmentävään valoon. Miten 500 000 turvapaikanhakijaa voi saada koko Euroopan kaaokseen, kun vuonna 1946, kun liikkeellä oli 60 tai 70 miljoonaa ihmistä sodan tuhoamassa Euroopassa, pakolaisasiat oli järjestetty näin systemaattisesti?

Unkarilaistaustainen Judit on esimerkki siitä, että myös meitä eurooppalaisia – myös nykyään rajojaan brutaalisti sulkevaa kansaa – on autettu. Hänen tarinansa on hyvä muistutus siitä, että pakolaisistakin voi tulla pomoja ja Broadway-starojen sukulaisia.

Pakolaistoimiston kirje on myös kertomus epäluulosta, kontrollista ja vastuunpakoilusta: siitä, miten valtiot epäilevät tulijoita ja pyrkivät pääsemään heistä eroon, niin tänään kuin kuusikymmentä vuotta sittenkin. Epäily, kyseenalaistaminen ja tehokkaat käännytykset ovat keskiössä myös nykyisessä turvapaikkajärjestelmässä.

Juditin kertomus on tärkeä lopulta sen takia, että me, jotka emme ole eläneet sotaa, kansanmurhaa tai vainoa, emme koskaan tule ymmärtämään sitä, millainen vaikutus jokapäiväisellä väkivallalla on ihmisiin. Edes turvaan pääseminen ei takaa sitä, että selviytyjät elävät elämänsä loppuun asti onnellisena.

Tweet