Usko koetuksella

2.10.2015

Lasse Leipola

Vielä muutama vuosi sitten paavia oli helppo inhota vanhoillisena kehityksen jarruna. Sitten tuli paavi Franciscus ja Vatikaanista alkoi kuulua kummia.

Paavista tuli aktivisti, joka puhui terävästi köyhimpien oikeuksista, globaalista tasa-arvosta ja ympäristöongelmista – toki aborttia ja esimerkiksi homojen oikeuksia edelleen vastustaen.

Poliittisen paavin myötä alkoi tuntua, että virka oli ollut vuosikymmeniä tyhjäkäynnillä.

Aktivistipaavi on luonnollisesti kova pala nieltäväksi monille katolilaisille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet seurakunnat pitävät maallista mammonaa hippipaavin puheita tärkeämpänä vaikuttimena.

Uutistoimisto Reuters kertoi viime viikolla, että katolisella kirkolla on satoja sopimuksia kirkon maiden vuokraamisesta fossiilisten polttoaineiden tuotantoon. Oklahomassa kolme tällaista sopimusta on tehty sen jälkeen, kun Franciscus kesäkuussa julkaisi kiertokirjeensä, jossa tuomittiin jyrkästi fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Yhdysvaltain presidentiksi hamuavat katoliset republikaanit Jeb Bush ja Rick Santorum hermostuivat samaisen kiertokirjeen vahvasta ilmastopainotuksesta. Santorum puuskahti, että paavin tulisi jättää tiede tiedemiehille.

Suomessa paavin puheita on peilattu erityisesti katolisena tunnetun ulkoministeri Timo Soinin (ps) toimintaan. Sillä aikaa, kun paavi piti YK:ssa puhettaan ympäristön ja maailman heikoimpien puolesta, Soini paasasi puolueensa tuumaustunnilla muun muassa siitä, kuinka irakilaiset pitäisi pystyä palauttamaan helpommin maahansa.

Johtavissa asemissa olevien poliitikkojen on tietenkin puhuttava edustamiensa ihmisten äänellä, ei uskonnollisten vaikuttajien oppien mukaan. Tämä pätee, olivatpa kyseessä sitten heikoimpien oikeudet tai mahdollisuus aborttiin.

Silti Santorumin ja Soinin kannattaisi kuunnella tätä paavia. Kuten meidän muidenkin.

Tweet