Liito-oravaa on suojeltava, mutta

21.9.2015

Mynthon-mies

Ympäristöministeriö suunnittelee liito-oravan suojelun keventämistä. Ehdotus kuulostaa lievältä: Ministeriö ei enää tekisi niin sanottua rajausmenettelyä, jossa liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat rajataan kartalla. Tämä toimenpide on tehty, kun metsätalousalueella sijaitsevan liito-oravan esiintymisalueen metsiä on haluttu käyttää.

Liito-orava on ainoa Suomen lähes 50:stä EU:n luontodirektiivin liitteen IV eläinlajista, jota rajausmenettely on koskenut. Liitteen lajien elinalueita ei saa hävittää eikä heikentää. Tähän menettelyn poistuminen ei vaikuttaisi. Sen sijaan ely-keskusten työtaakka vähenisi.

Liito-oravasta on ikävästi tullut symboli luonnonsuojelulle, joka asettuu poikkiteloin ihmisen eteen. 

Tapaukset eivät ole symbolisia, vaan konkreettisia.

Toukokuussa Kuopiossa uuden logistiikkakeskuksen rakennusalaa piti pienentää liito-oravan reviirin vuoksi, mikä tuotti arviolta kuuden miljoonan euron menetykset. Lahdessa omakotitaloalueen kaavasta kumoutui kesäkuussa osa, kun alueella havaittiin liito-oravia.

Espoossa kaupunkirakentamisen tiivistäminen Otaniemessä ja tulevan Finnoon metroaseman lähellä uhkaavat tyssätä liito-oraviin. Tampereella pohditaan, pitääkö tulevan ratikan reittiä muuttaa näiden jyrsijöiden vuoksi, mikä nostaisi hankkeen hintaa.

Luonnonystävä on vaan tyytyväinen, jos moottoritien rakentaminen mutkistuu liito-oravan vuoksi, mutta entä sitten kun joukkoliikenne tai hyvisprojektiksi laskettava kaupunkirakenteen tiivistäminen hankaloituu söpön liitelijän vuoksi?

Suojelutoimista huolimatta liito-oravan kanta Suomessa on taantunut. Suojelu ei ole tehnyt tehtäväänsä tai sitten taantumiselle on muu syy. Voi pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos liito-oravat olisivat yleistyneet tavattomasti. Olisiko yhä useampi rakennushanke kaatunut? Laji kun ei ole autioiden korpien otus, vaan viihtyy myös ihmisasutuksen liepeillä. Olisivatko siipioravat pysäyttäneet kaupunkien laajenemisen tyyten?

Liito-oravan tekee omaperäiseksi se, että laji on vaarantunut nimenomaan EU:n alueella. Sen läntinen levinneisyysraja näet kulkee Suomessa ja Virossa, tästä itään liito-orava ei ole harvinainen.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Jos liito-oravan suojelua löysätään, se avaa tien söpöjen liitopalleroiden hävittämiselle maastamme. Parempi edes yksi mynthoni askissa kuin kymmenen pitkin lattiaa. Sitä paitsi ne kymmenen muutakin voivat vaarantua, sillä liito-oravametsissä viihtyvät usein myös monet muut harvinaiset lajit.

Sille ei voi mitään, että tapaus liito-orava on ns. hiukan hassu. Eikä ehkä täysin hyväksi luonnonsuojelun maineelle.
Varmasti saamme hakata päätämme liito-oravan pesäpuuhun jatkossakin. Ei tähän ongelmaan ole mitään ratkaisua.

Tweet