Koulutus on uudistettava, mutta

22.6.2015

Mynthon-mies

Ah, ihana opiskeluaikani 1988–1997! Seuraavan kerran elämäni on niin vapaata varmaan eläkkeellä. Kuuluin niihin onnekkaisiin ikäluokkiin, jotka vielä saivat nauttia akateemisesta vapaudesta ja muun muassa seitsemän (7) vuoden opintotuesta. Tosin sen pari ensimmäistä vuotta olivat lainavetoisia – ja nuori ja hurja kun olin, kannoin opintolainat ravintola Vanhan ylioppilastalon kahvilaan. Niitä kaljailtoja maksoin vielä 15 vuotta myöhemmin.

Se kultaisista muistoista. Minua on aina ihmetyttänyt, miksi koulutusta koskevat päätökset ovat Suomessa niin pöljiä. Olen harhaisessa mielessäni jopa ajatellut että ääliömäisyys on tahallista: sillä puretaan muuten hankalaksi heittäytyvän nuorison kapinaa. Kun nuoret protestoivat omien asioidensa huonoa hoitoa, he eivät puutu muiden asioiden huonoon hoitoon.

Viimeaikaisia typeryyksiä on tietysti koko koulutuksesta leikkaaminen. Yhdysvalloilla tai Britannialla on varaa siihen, että vain varakkaimmat saavat korkean koulutuksen. Näistä maista löytyy tarpeeksi ihmisiä, joilla perheen maksukyky yhdistyy riittävään fiksuuteen. Suomen kokoisella maalla tämä malli ei toimi. Koulutuksesta leikkaaminen työntää Suomen kohti kehitysmaastatusta, sanokaa minun sanoneeni.

Opiskeluaikojen lyhentäminen ja työuran pidennys ovat olleet päättäjien tähtäimessä jo pitkään. Opiskeluajat ovatkin lyhentyneet, kun tukikuukausia on leikattu.

Mutta viime aikoina päätöksiä tuntuvat tehtailleen henkilöt, joilla eivät voi olla kaikki mynthonit askissa. En tajua, mitä iloa on vaikkapa opiskelualan vaihdon vaikeuttamisesta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa joutuu nykyään opiskelemaan alkuperäisen pääaineensa aineopinnot, ennen kuin voi vaihtaa pois. Koska vaihto on vaikeaa, nuoret pitävät tulevaisuudenvision selkeyttämiseksi välivuosia – eli vaikutus on täsmälleen päinvastainen kuin halutaan.

Ylioppilaat kokevat Suomessa melkoisen rääkin: kirjoituksia seuraavat usein vain parin kuukauden tauon jälkeen yliopistojen ja muiden opinahjojen pääsykokeet. Alunperinhän ylioppilaskoe oli myös yliopiston pääsykoe: erilliset pääsykokeet tulivat kuvioihin viimeistään toisen maailmansodan jälkeen.

Nykyään pääsykokeita on monessa opinahjossa aikaistettu. Taideoppilaitosten ennakkotehtävien deadline saattaa olla keskellä kevään kirjoituksia. Ei ihme, että moni skippaa pääsykokeet ylioppilasvuonna tai suorittaa ne puolitehoisesti. Ja taas tulee välivuosia.

Mutta turha näistä älyttömyyksistä on valittaa. Jos esimerkiksi tuota ylioppilaskokeen ja pääsykokeen aiheuttaman kaksinkertaisen urakan ongelmaa ei ole pystytty noin 50 vuodessa ratkaisemaan, ei sitä ratkaista koskaan. Ei ehkä halutakaan ratkaista.

koulutus  pakina 

Tweet