Matkailu avartaa, mutta

11.5.2015

Mynthon-mies

Olen surkea matkalle lähtijä. Ajatuskin lentolippujen ja hotellien varaamisesta ja viisumien ja matkavakuutusten hakemisesta uuvuttaa.

Matka rikkoo arjen rytmin – ja jotkut pitävät sitä vielä hyvänä asiana. Minusta se on ahdistavaa. Mieluummin köröttelisin bussissa töihin romaania lukien kuin seisoskelisin lentokentän turvatarkastusjonossa. Matkustaminen on myös vaarallista. Onnettomuuksia sattuu, lentokoneet putoilevat. Joka kerta kun pitää lähteä, teen mielessäni tiliä elämästäni: oliko tätä tarpeeksi?

Toisaalta sitten – kun vihdoin olen ulkomailla, minulla on yleensä mahtavan hauskaa. Nautin museoiden kolaamisesta, erilaisesta ruoasta, toisenlaisista maisemista, kiertoajeluista, uusien asioiden oppimisesta. Lähes yhtä hauskaa on tulla kotiin taas ja muistella matkaa.

Tunnustan, että matkailussa on sitä jotain, kunhan säästyisi lähtövaiheelta.

Matkailu kuuluu länsimaiseen elämäntapaan. On normi, että piipahdetaan kaupunkilomalla Euroopassa, rantalomalla Thaimaassa ja kiertomatkalla Yhdysvalloissa. Kaikki eivät tietenkään toteuta tällaisia reissuja, kaikilla ei ole rahaa. Heillekin kulttuurimme antaa ymmärtää, että pitäisi.

Matkailun autuus on otettu itseisarvoisena asiana myös vihreässä kansanosassa. Totta kai lentomatkailua paheksutaan, samoin turismin tuhoja luonnolle ja paikallisille kulttuureille.

Mutta tietsä, mun on niinku pakko päästä jonnekin siis niinku vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Samat ihmiset, jotka puhuvat naudanlihan ilmastovaikutuksista ja kehottavat ottamaan kännykän laturin aina seinästä, saattavat matkustaa pari kertaa vuodessa lentäen toiselle puolelle maapalloa. Ei tarvinne muistuttaa, kuinka monta vuosikymmentä sitä laturia voi pitää seinässä yhden lentomatkan hiilidioksidipäästöillä.

Lentomatkasta voi toki maksaa vapaaehtoista hiilidioksidimaksua. Tai villimmin, voisi matkustaa vaikka junalla. Jos siis on aikaa ja rahaa viisinkertaisesti. Jotkut varmaan ovatkin näin tunnollisia matkailijoita, hatunnosto heille.

Matkailun kanssa on vähän niin kuin läskistyttävän ruoan kanssa. Kulttuurimme tarjoaa sitä koko ajan ja halvalla. Se saa meidät tekemään väärin, vaikka tiedämme, mikä on oikein. Samalla ilmastonmuutos etenee ja jäätiköt sulavat kuin sitruuna-mynthon rantalomalaisen suussa.

Tweet