Onko Suomen etu metsänhakkuu eikä ilmastonmuutoksen torjunta?

7.9.2017

Riikka Suominen

Riikka Suominen on Vihreän Langan päätoimittaja.

Äänekoskella metsäteollisuus hiipii uniinkin. Työmatkalla havahdun hotellihuoneessa monta kertaa yössä, kun tukkirekka kolisee taajaman läpi Metsä Groupin tehtaalle. 

Elokuussa avattu 1,2 miljardin euron tehdas on ilon ja ylpeyden aihe. Toive on, että se tarjoaa työtä ja verotuloja 35 vuotta. Äänekoskelle nousee uusia kerrostaloja ja lukio on upouusi.

Auvolla on kääntöpuolensa.

Biotuotetehdas kuulostaa ekologiselta. Puu on uusiutuva raaka-aine ja sellunkeitossa syntyy kaupan päälle fossiilitonta energiaa.

Juhlavasta nimestä huolimatta tehdas valmistaa pääosin sellua. Tavoitteena on saada tehtaan kylkeen yrityksiä, jotka tuottaisivat muita, korkeamman jalostusasteen tuotteita. Puu voisi korvata muovia ja puuvillaa, puurakentaminen sitoa hiilidioksidia. 

Metsä Group keskittyy viemään sellua. Voi tietenkin olla hyvä, että sellu tehdään Suomen tiukoilla ympäristövaatimuksilla. Muuten joku tekisi sen ulkomailla saastuttavammin. Mutta nyt puu viedään Suomesta bulkkiraaka-aineena. Metsää on hakattava paljon.

240 tukkirekkaa ja 70 junanvaunua puuta ajetaan Äänekoskelle joka päivä. Valtaosa metsäteollisuuden raaka-aineesta ostetaan yksityisiltä metsänomistajilta. Juuri heiltä pitäisi saada enemmän puuta. Tehtaan kannattavuudelle on huolestuttavaa, että yksityisten metsänomistajien kiinnostus myydä puuta hiipuu.

Puuta nielevää biotaloutta varjostavat myös EU-komission ilmastotavoitteet: metsäalankin pitää vähentää kasvihuonepäästöjään.

Suomalaisten ministereiden ja median reaktioista luulisi, että EU piruuttaan kiusaa juuri Suomea. Oikeasti kyse on siitä, että EU-maat ovat yksimielisesti sitoutuneet vähentämään päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomelle jyvitetty päästövähennys ei ole kohtuuton.

Ilmastonmuutos uhkaa ihmiselämää maapallolla, eivätkä päästöt laske pölynimurien energiatehokkuutta viilaamalla. 

EU:n päätös metsien roolista ilmastopolitiikassa tulee näillä näkymin lokakuussa. Tutkijoiden ja Suomen ilmastopaneelin mielestä komission linja on oikea, mutta Suomi lobbaa raivokkaasti hakkuuoikeuksiensa puolesta. Ei ehkä ole aivan sattumaa, että ensimmäinen vierailijaryhmä, jonka Metsä Group oli Äänekoskelle tehtaan avaamisen jälkeen kutsunut, oli päätoimittajayhdistys. 

Lobbaus on Suomessa onnistunut. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) lupasi heinäkuussa valtion tarvittaessa ostavan ”metsäoikeuksia” muilta mailta, jos EU:n ilmastotavoitteet uhkaavat Suomen hakkuita. Siitä, miten tehotonta elinkeinopolitiikkaa tällainen yritysten tukeminen ylipäätään on, ovat vihreät poliitikot huomauttaneet jatkuvasti.

Toivon metsäteollisuudelle menestystä. Mutta vielä tärkeämpää on pysäyttää ilmastonmuutos.

”Metsäkysymys on perustavanlaatuinen kansallinen etu”, on pääministeri Sipilä (kesk) sanonut. Mutta ilmastonmuutoksen torjunta on perustavanlaatuinen ihmiskunnan etu. 

Olisiko ratkaisu kehittää suomalaisesta puusta korkean jalostusarvon tuotteita ja puurakentamista? Se voisi palvella molempia tavoitteita.

lulucf  metsäteollisuus  metsätalous  metsä  euroopan unioni