Planeetan pelastajat

17.12.2015

Lasse Leipola

Matkustin vuosi sitten innokkaana elämäni ensimmäiseen ilmastokokoukseen. Odotin näkeväni, miltä maailman pelastaminen oikeassa elämässä näyttää. Jälkikäteen kirjoitin pettyneenä, ettei kokouksessa ollut Bruce Willisiä – suurta hahmoa, joka paitsi teoillaan myös persoonallaan luo luottamusta ja hoitaa homman kotiin.

Pariisista, kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden viimeiseltä rannalta, se sankari vihdoin löytyi – harmaantuneen ranskalaisen sedän muodossa. (Tosin onhan Williskin tätä nykyä harmaantunut setä!)

Tapa, jolla Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius johdatti ilmastokokouksen sopuun, oli taianomainen: selkeä suunnitelma, kaikkien osapuolten huomioiminen ja aikarajat, jotka joustivat vain silloin kuin oli tarpeen. Näytöksen kruunasi lauantain upea puhe. Sillä Fabius nosti sopimuksen hylkäämisen riman osapuolten ulottumattomiin.

Mutta kuten hyvissä elokuvissa, maailman kohtalo ei ole pelkästään sankarimiehen harteilla vaan vähintäänkin taustalle tarvitaan myös nainen. Ja vaikka naisen osuus saattaa jäädä loppuratkaisussa huomaamatta, on se usein olennainen.

Siinä missä Fabius mestaroi ilmastoneuvotteluiden viimeisen viikon, on YK:n ilmastoneuvotteluiden puheenjohtaja Christiana Figueres pitänyt prosessin kasassa vuosien ajan, läpi tuulen ja tyrskyn.

Neuvotteluiden lopputuloksesta voi olla monta mieltä. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä huonoin mahdollinen. Vaikka lähtökohdat olivat paljon paremmat kuin kuusi vuotta sitten Kööpenhaminan alla, oli totaalisen epäonnistumisen riski olemassa Pariisissakin.

Se ei olisi vaatinut kuin yhden harkitsemattoman ehdotuksen sopimusluonnoksessa, sillä luottamus on ainoa valuutta ilmastoneuvotteluissa.

Tweet