Mihin jäi Bruce Willis?

14.12.2014

Lasse Leipola

“Olen moittinut epärealistisiksi monia elokuvia, joissa pelastetaan maailmaa, joten onhan se jo aikakin mennä katsomaan, miltä moinen toiminta oikeasti näyttää.”

Päivitin tuollaisen tekstin Facebook-profiiliini tasan viikko sitten, kun olin juuri lähdössä Helsinki-Vantaalta kohti Limaa. Nyt, muutama tunti kokouksen päättymisen jälkeen, on hyvä hetki arvioida, mitä tuli nähtyä.

Alkuviikon henkilökohtainen festaritunnelma alkoi latistua loppuviikosta, kun neuvottelut eivät vieläkään edenneet. Torstaina siirryttiin vaiheeseen, jossa tietoa oli vähän ja todellista edistystä mahdollisesti vielä vähemmän. Mediat uutisoivat itsestäänselvyyksiä ja samoja lyhyitä tilannekatsauksia, kun todellisten edistysaskelten sijaan kokouspaikan käytävillä oli tarjolla vain huhuja ja huonoja vitsejä.

Perjantain hämärtyessä suuri osa delegaatioiden jäsenistä ja tarkkailijoista istuskeli kokousalueen nurmikoilla odottamassa ja mediakeskuksessa etsittiin nukkumapaikkoja tuoleilta ja pöytien alta. Mitään ei ollut vieläkään tapahtumassa, ei ainakaan julkisesti.

Puheenjohtajisto yritti laukaista tilannetta kolmeen kertaan tarjoamalla kompromissiehdotusta. Niistä viimeisin perustui pitkiin suljettujen ovien takana käytyihin keskusteluihin osapuolten kanssa. Tämä paperi nuijittiin hyväksytyksi ennen kuin kukaan, tai ainakaan minä, ehti edes tajuta mitä tapahtuu. Aplodit hukuttivat sen jälkeen mahdolliset vastalauseet. (Vakavasti sanottuna kyse oli todennäköisemmin kuitenkin siitä, että kompromissi oli niin ympäripyöreä ja tarkkaan hiottu, ettei kellään ollut syytä sitä erityisesti vastustaa.)

Siinä mielessä vastaus kysymykseen, miltä maailmanpelastaminen näyttää, on tämän viikon osalta varsin yksinkertainen: en tiedä, sitä ei täällä harjoitettu. Se oli kyllä agendalla, mutta osapuolia kiinnosti keskimäärin enemmän omien asemien puolustaminen kuin niistä neuvotteleminen.

Tämän viikon valossa tuntuukin siltä, että maailman pelastaminen näyttää oikeasti enemmän kahden suurvallan salaisilta neuvotteluilta, akku- tai aurinkoenergiateknologiaan kehittävän yrityksen laboratoriolta tai kaupunginvaltuuston kokoukselta, jossa päätetään vetää sijoitukset pois fossiilisesta energiasta.

Jos Liman kokouksen perustella pitäisi ennustaa, millainen sopimus Pariisissa saadaan aikaiseksi, ei paljon hymyilytä. Ainoa lohdullinen seikka on se, että uuden Kööpenhaminan välttämiseen on aikaa vielä vuosi, mutta se on hyödynnettävä huomattavasti paremmin kuin viimeiset kaksi viikkoa.

Tweet