Jotain hyvää

11.9.2008

Elina Hirvonen

Luokkahuoneen taulu on jaettu kahteen osaan. Vasemmalle puolelle on kirjoitettu historian tehtäviä isommille oppilaille, oikealle kielioppia pienemmille.

Punavalkoruudullisiin paitoihin pukeutuneet lapset tervehtivät nostamalla kädet pään yläpuolelle ja heiluttamalla niitä.

”Se on viittomakieltä ja tarkoittaa, että he ovat onnellisia vierailustanne”, kertoo koulun johtaja, etiopialaissyntyinen pastori Yohn.

Teollisuusalueen vieressä kiireisessä slummissa Lusakassa sijaitsevassa koulussa on 85 oppilasta, jotka kaikki ovat kuuroja.

Osan lapsista ovat tuoneet kouluun vanhemmat tai sukulaiset, jotkut ovat löytyneet kadulta. Jotkut lapset opettajat ovat hakeneet kodeista, joissa perheelle häpeällisiä vammaisia lapsia on saatettu piilotella vuosia.

Jotkut lapset ovat eläneet kotona piilossa lähes aikuisiksi asti, eivätkä tiedä edes nimeään. Koulussa heidän kanssaan aletaan nimen tunnistamisesta, ja siitä edetään vähitellen lukemisen opetteluun.

Kaikki koulun lapset ovat lähtökohdista, jotka eivät tässä maassa anna yleensä mitään toivoa. He ovat kuuroja ja köyhiä, suuri osa orpoja ja monet hiv-positiivisia.

Nyt he istuvat yksinkertaisissa mutta siisteissä luokkahuoneissa kasvot innokkaina, puhtaissa vaatteissa ja hyvin ravittuina.

Koulua vetävä pastori on kasvanut työhön: hänen äitinsä on kuuro, ja hän on Sambiassa jatkamassa äitinsä työtä. Oppilaiden lisäksi myös opettajat ovat kuuroja.

Johtajan mukaan tämä on tärkeää, hän haluaa antaa lapsille roolimalleja, jotka osoittavat, että kuurouden ei ole pakko rajoittaa elämää, vaan että myös heillä on mahdollisuus toteuttaa unelmansa.

Vierailusta jää käsittämättömän hyvä mieli. Sambia on täynnä korruptiota ja toimimattomia hankkeita, kehitysapurahojen järisyttävää haaskausta, uuvuttavaa byrokratiaa ja ihmisiä, joiden hyvinvoinnista kukaan ei ole kiinnostunut.

Kymmenien kuurojen lasten näkeminen opettelemassa historiaa, englantia ja matematiikkaa karkottaa usein mieleen hiipivän toivottomuuden.

On etiopialainen pastori, joka on rakentanut koulun yhdessä kuurojen ihmisten kanssa, käsintehdyistä tiilistä. On lapsia, joita ei enää piilotella kotona.

On hiv-positiivisia, jotka saavat nyt lääkkeitä, orpoja joilla on katto pään päällä, unelmia, jotka saattavat toteutua.

Uuvuttavan köyhyyden ja ihmiset häivyttävän byrokratian keskellä on ihmisiä, jotka onnistuvat saamaan aikaan jotain pysyvää, koko ajan kasvavaa hyvää.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet