Nuoriso haluaa luomua

8.8.2008

Lena Björklund

Varauksellinen suhteeni luomuviineihin avartui, kun vierailin kesälomallani Pizzolaton luomuviinitilalla Veneton läänissä Italiassa.

Juuri Italiassa syntyivät ennakkoluulonikin. Asuessani siellä taannoin pari vuotta, maistoin joitakin ihan hirveitä luomuviinejä. Loin mielessäni teorian, että niitä tuottivat luomuviljelijät, joilla ei ollut mitään kokemusta viininvalmistuksesta.

Sitä vikaa Pizzolatolla ei ole. Viiniä valmistetaan viidennessä polvessa. Tilaa nyt johtava, hiukan yli nelikymppinen Settimo Pizzolato opiskeli maataloutta Padovan yliopistossa, kunnes hänen isänsä ei enää yllättäen jaksanut viljellä viiniä.

Settimo päätti jatkaa. Hän ajatteli, että ehtiihän ne opinnot suorittaa myöhemminkin. Sitä hetkeä ei ole vielä tullut.

Luonnonmukainen viininviljely tilalla käynnistyi 1985, vuonna 1991 tuotanto sertifioitiin. Tilalla kypsyy myös luomuhedelmiä, mutta aina vain ahtaammassa tilassa. Viiniköynnöksillä on käytössä 56 hehtaaria, hedelmillä enää kaksi.

Viinialue on nimeltään Piave ja kuuluisa siitä, ettei siellä tuoteta laatuviinejä, vaan halpoja viinejä. Rinnepalstoja ei ole, eikä maaperäkään ole kovin arvostettua.

Tällä on hyvätkin puolensa: viinin alkoholiprosentti ei nouse liian korkeaksi. Settimo ei halua 14–15-prosenttisia punaviinejä, joita Italiassa on runsaasti. Miten sitä silloin voisi juoda kolme lasillista hyvässä ruokaseurassa, niin kuin italialainen haluaa? Eihän tarkoituksena ole humaltua, Settimo huomauttaa.

Maistelin Settimon kanssa tilan erityisviinejä. Sellaisia ihan varta vasten ideoituja, tilan lippulaivoja.

Yksi niistä oli harvinaiseksi käyneestä Raboso-alkuperäislajikkeesta tehty punaviini. Se kypsytetään tammitynnyreissä. Mutta koska se on sillä tavalla hankala rypäle, ettei sitä helposti kesytetä pehmeään suuntaan, se valmistetaan kahdesta erikseen käyvästä Raboso-satsista hiukan Amarone-viinien tyyliin. Lopulta satsit yhdistetään.

Hyvää. Toin sitä kotiinkin.

Venetossa kun ollaan, Pizzolatot tietysti valmistavat myös pirskahtelevaa Proseccoa alueen alkuperäisrypäleestä Proseccosta, mutta lisäksi vaativampia kuohuviinejä. Uuden Violette-kuohuviinin valmistamiseen on käytetty sekä Rabosoa että Proseccoa. Sitä viedään ulkomaillekin, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, niin kuin monia tilan parhaita viinejä.

Toin yhden pullon Suomeenkin.

Maistoin myös venetolaisen professorin 1930-luvulla kehittämästä Incrocio Manzoni- rypäleestä valmistettua valkoviiniä. Manzoni on valkoisen Pinot´n ja Rieslingin risteytys.

Sitä viljellään hyvin vähän ja Pizzolatollakin sitä tuotetaan vain 3 500 pulloa. Pidin kovasti sen kuivasta mausta, jossa aisti enemmän ruohoja ja yrttejä kuin hedelmiä.

Pizzolatolla siitä tehdään myös passitoa, jälkiruokaviiniä, mutta siihen lisätään Prosecco- ja Moscato-rypäleitä.

Valkoista passitoa parempi oli tilan punainen passito, joka on nimetty naisten kunniaksi: Donna luna, eli Kuunainen. Se valmistetaan Merlot´sta, Cabernet Sauvignonista ja Rabososta.

Kahdelle tasokkaalle kuohuviinilleen Settimo on antanut lastensa nimet: Stefany ja Frederick. Oikeasti he ovat tietysti Stefania ja Federico.

Settimo on jakanut viinintuotannon eri linjoihin. Tilalla tuotetaan 1,2 miljoonaa pulloa vuodessa. Siitä kolmasosa on halpaa pöytäviiniä, joka maksaa vain nelisen euroa. Manzoninkin saa viidellä eurolla. Muuten eivät ostaisi, Settimo perustelee.

Hän arvostaa halvintakin tuotantoaan ja näyttää ajattelevan, että taattu toimeentulo tulee monipuolisuudesta ja volyymista. Silti uusien viinien ideointi innostaa häntä ihan erityisesti.

Ideoidessaan hän ajattelee erityisesti Italian nuorisoa, jonka viinikäsityksistä hän puhuu arvostavasti. Tilalla on peräti kolme enologia, nuoria miehiä kaikki.

Tietysti hän ajattelee myös tilansa mainetta. Sitä erikoisviinit kohottavat.

Tasokkaimmille viineille on ideoitu tyylikkäät etiketit. Donna lunan etiketti on voittanut Italialaisen ympäristöjärjestön Legambienten luomuviinietikettikilpailun.

Pizzolaton viinejä löytyy Italian Natura.sí-luomukauppaketjusta, jolla on myymälöitä joka puolella Italiaa.

Mitä tahansa Pizzolatolla ideoidaan, lopputuote on luomua. Syntyy siis kokonainen luomuviiniperhe. Ehkä juuri se on tulevaisuuden luomuviinituotantoa.

Tweet