Talvivaara

Miksi Talvivaarassa tehtiin näin? Riskit tiedossa jo ympäristöluvassa

16.11.2012 16.08

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran kaivoksen jäteonnettomuuden taustalla oleva tapahtumaketju alkaa selvitä. Sen sijaan on edelleen epäselvää, miksi kaivoksella on hoidettu yljäämävesiongelmaa tavalla, joka on varmasti tiedetty riskialttiiksi.

Viikon lopulla on varmistunut, että kipsisakka-altaassa varastoitiin lupaehtojen (Yle-Kainuu) vastaisesti hapanta vettä. Tämän vahvisti Pekka Perä Helsingin Sanomille. Happamuus taas johtui siitä, että altaaseen johdettiin louhoksessa säilöttyjä ylijäämävesiä. Tälle tiedolle sai vahvistuksen Suomen Luonto Kainuun ely-keskuksesta.

Taustojen selviäminen ei kuitenkaan selitä, miksi näin toimittiin. Talvivaaran on ollut pakko tietää, että veden varastoiminen louhoksessa johtaa sen happamoitumiseen. Myös valvovan viranomaisen luulisi olleen perillä siitä.

Talvivaaran malmin niin sanottu isäntäkivi on mustaliusketta. Sen alttius kosteudelle on hyvin tiedossa ja mainitaan myös kaivoksen vuonna 2007 myönnetyssä ympäristöluvassa kohdassa, jossa mustaliusketta käsitellään sivukiven ominaisuudessa:

"Hapellisissa ja kosteissa olosuhteissa sivukiven sulfidit hapettuvat ja reaktion tuotteena muodostuu rikkihappoa. Rapautuminen aiheuttaa läjitysalueella pH:n laskun ja sivukiven metallien liukenemisen."

Sama asia todetaan muun muassa tälle keväälle päivätyssä Talvivaara teettämässä uuden ympäristölupahakemuksen liitteessä.

Suomen Luonto julkaisi keväällä aiheesta blogikirjoituksen, johon oli haastateltu mustaliusketta tutkinutta asiantuntijaa. Tämän viesti oli sama: malmikasat pitäisi peittää, jottei synny happamia kaivosvesiä.

Kuitenkin Talvivaara varastoi kaivosalueelle kertynyttä ylimääräistä vettä Kuusilammen avolouhokseen, Kainuun ely-keskuksen luvalla. Mustaliuske joutui kosketuksiin veden kanssa ja happea riitti. Vesi happamoitui ja siihen liukeni metallia.

Sen jälkeen vesi johdettiin kipsisakka-altaaseen. Kaivoksen liiketoiminnan kannalta tämä on ymmärrettävää, sillä louhoksessa vesi esti kaivoksen varsinaista toimintaa. Kipsisakka-altaan luvituksen ja kestävyyden kannalta ratkaisu oli riskialtis.

Ensinnäkin, luvanmukaisessa tilassa altaan vesi on emäksistä. Tuolloin kipsisakasta ei liukene siihen valtavia määriä haitta-aineita. Ympäristöluvassa asia onkin esitetty ehdollisena, nimenomaan pH-arvoon sidottuna tilana:

"Kipsisakassa metallit ovat saostuneet niukkaliukoiseen muotoon, eikä niiden uudelleen liukeneminen ole vallitsevissa pH-oloissa todennäköistä." (kursivointi kirjoittajan)

Ympäristölupahakemuksen liitteenä olevassa Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n lausunnossa todetaan vielä selvemmin:

"Kipsin ja metallihydroksidien voidaan katsoa olevan suhteellisen pysyviä alkalisissa (emäksisissä) ja lähellä neutraalia olevissa pH-oloissa."

Happamissa oloissa kipsisakan ja siihen sitoutuneiden metallien vakaus ei siis päde.

Toistaiseksi on epäselvää, liittyikö kipsisakka-altaaseen tullut vuoto altaan happamaan jäteveteen. GTK:n lausunnossa kuitenkin myös altaan pohjalla olleen muovikalvon riittävyys eristeenä sidotaan altaan pH-arvoon.

"HDPE-kalvoa vasten tulee sakkaliete, jonka pH-arvo on lähellä neutraalia eikä liete sisällä hapettavia aineita. Pohjarakenne voidaan katsoa riittävän tiiviiksi rakenteeksi kipsisakkalietteelle."

Entä kun liuos olikin hyvin hapanta, pH-arvoltaan kaukana neutraalista?

kaivosteollisuus  jätevesi  talvivaara 

Tweet