Talvivaara

Talvivaaran sulkemisen suuri ongelma: ”Bakteereita ei voi komentaa”

15.11.2012 14.05

Anu-Elina Lehti

Talvivaara-kaivosyhtiön taloudellinen tilanne on heikko. Viime perjantaina se ilmoitti harkitsevansa lisärahoituksen hankkimista rahoitusasemansa takaamiseksi. Jos kaivosyhtiö ei saa käynnistettyä tuotantoaan, se voi ajautua konkurssiin lähikuukausina.

Yhtiön osakkeen arvo on romahtanut pohjalukemiin, ja Talvivaaraan kohdistuva poliittinen paine on kova. Torjuntatoimiin ja altaan korjaustyöhön on kulunut toistakymmentä miljoonaa euroa.

Talvivaaralla on 31 miljoonan euron ympäristövakuutus. Vakuus on annettu niin sanottuna first demand -takuuna. Sen mukaan vakuus maksetaan täysimääräisenä, kun sitä vaaditaan. Edunsaajana on Kainuun ely-keskus. Talvivaaran takuut on myöntänyt saksalais-hollantilainen luottovakuutusyhtiö Atradius.

Aalto-yliopiston mekaanisen prosessitekniikan ja kierrätyksen professori Kari Heiskanen arvioi, että Talvivaaran mahdollinen konkurssi saattaa kaataa kaivosalueen ongelmat yhteiskunnan vastuulle. Jälkien siivoaminen saattaa viedä 30 vuotta.

Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja, geologi Riikka Aaltonen ei kuitenkaan usko, että Talvivaaran konkurssi aiheuttaisi kaivostoiminnan loppumista. Hänen mukaansa Talvivaaran konkurssipesälle löytyisi suurella todennäköisyydellä uusi ostaja.

“On vaikea uskoa, että tilanne menisi niin pitkälle, että kaivostoiminta täysin loppuisi. On tietenkin eri asia, jos luvat esimerkiksi peruttaisiin.”

Aaltonen ei osaa tarkasti arvioida millaiset kustannukset yhteiskunnan niskaan kaatuisivat, jos ostajaa ei konkurssipesälle löytyisi. Tuotannon lopettaminen kertarysäyksellä on mahdotonta.

“Bioliotuskasoissa toimintaa ei voi lopettaa nappia kääntämällä. Tämä bakteeritoiminta jatkuu aika pitkään. Periaatteessa voi sanoa, että se jatkuu ikuisesti jossain määrin.”

Jos Talvivaara kaatuisi veronmaksajien syliin, professori Heiskasen mukaan alkuvaiheessa tuotantokasat pitäisi peittää bentoniittisavella. Saven päälle pitäisi kasata puolentoista metrin hiekka- ja moreenikerros.

“Se on iso operaatio, sillä tuotantoalue on kolmatta kilometriä pitkä ja melkein kilometrin leveä. Pelkästään tämän prosessin kustannusarvio liikkuu jo miljoonissa.”

Myös kaivosalue pitää saada hallintaan. Heiskasen arvion mukaan myös siihen kuluu miljoonia euroja. Vettä esimerkiksi pitää kalkita useita kymmeniä vuosia.

“Kun tavallisissa kaivoksissa tuotanto loppuu, loppuu myös jätteen tuotanto. Talvivaarassa tilanne on toinen. Bakteereita ei voi komentaa.”

Heiskasen arvio perustuu Outokummun Keretin kaivoksen historiaan. Vaikka kaivostoiminto loppui Keretissä jo 1980-luvun puolivälissä, vettä kalkitaan yhä.

“Näyttää siltä, että yhteiskunta joutuu ottamaan 20–30 vuoden vastuun kaivosten ympäristöongelmista.”

Heiskasen mukaan Outokummun vanhan kaivoksen ympäristövaikutukset näkyvät yhä vanhalla kaivosalueella.

“Kävin siellä viime kesänä. Kasvillisuutta on vähän ja se on selvästi erilaista kuin muualla.”

Tweet