Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Axel Kristinsson / Wikimedia Commons (CC-BY)
Korvauksia? Kehittyneet maat ovat aiheuttaneet eniten päästöjä, mutta kuivuus ja muut ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät pahiten köyhimpiin maihin.
Järjestöt lähtevät maltillisin odotuksin Varsovan kokoukseen
6.11.2013 11.34
Paljon pitäisi saada aikaiseksi, mutta rohkaisevia merkkejä on aika vähän. Tällainen oli suomalaisten ympäristö- ja kehitysjärjestöjen näkemys ensi viikolla käynnistyviin Varsovan ilmastoneuvotteluihin.
Yhtenä suurena haasteena pidetään ilmastorahoituksesta sopimista, sillä kehitysmaiden halukkuus sopia päästövähennyksistä riippuu siitä, saavatko ne haluamansa tuet ja korvaukset kehittyneiltä mailta. Rahoituksen käynnistysvaihe on päättynyt, eikä ole olemassa mitään sopimusta siitä, miten rahoitusta nostetaan ennen vuotta 2020, jolloin rahoituksen pitäisi olla 100 miljardia.
”Nyt ollaan taitekohdassa, jossa pitäisi lähteä kiipeämään kohti vuoden 2020 tasoa. Näyttää kuitenkin siltä, että todellinen taso on jopa laskemassa”, Kepan tänään julkaistun ilmastorahoitusraportin kirjoittamiseen osallistunut Niklas Kaskeala sanoo.
Paitsi rahoituksen tasosta, myös sen rakenteesta vallitsee epäselvyys. Eli esimerkiksi siitä, miten perinteisen kehitysyhteistyön ja ilmastorahoituksen suhde määritellään. Ilmastorahoituksen sovittiin Kööpenhaminan kokouksessa olevan ”uutta ja lisäistä”, mutta käytännössä valtaosa siitä on ollut uudelleen korvamerkittyjä kehitysyhteistyövaroja.
”Kokemukset lyhyen aikavälin rahoituksesta eivät ole olleet kovin positiivisia ja siihen on liittynyt paljon viherpesua”, Kaskeala sanoo.
Esimerkiksi Suomessa ilmastorahoitus tulee kehitysyhteistyövaroista, mikä tarkoittaa, että perinteisen kehitysyhteistyön rahat pienenevät kahdesta suunnasta: ilmastorahoitukseen sekä sovittuihin budjettileikkauksiin.
Kaskealan mukaan vuosien 2010–2012 globaalista ilmastorahoituksesta vain kolmannes oli aidosti uutta ja yli puolet lainamuotoista eli sellaista joka köyhien maiden pitää jossain vaiheessa maksaa takaisin.
Monet hallitukset ovat myös korostaneet, että suuren osan rahoituksesta tulee olla yksityistä, mutta mitään tarkempaa sopimusta asiasta ei ole. Kaskeala nostaa esiin myös yksityisen rahoituksen ongelmat.
”Yksityinen raha ei mene köyhimpiin maihin ja sopeutumiseen vaan Kiinaan sekä muihin nouseviin BRICS-maihin ja erityisesti energiahankkeisiin, joten julkisen rahoituksen on oltava selkärankana”, Kaskeala sanoo.
Yksi Varsovan kokouksen merkitystä syövä tekijä voi olla YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonin ensi vuoden syyskuuksi koollekutsuma valtionpäämiesten ilmastokokous. Varsovan kokouksen huipennusvaiheessa ovat läsnä vain ympäristöministerit, minkä pelätään syövän monen maan halua ja kykyä antaa sitovia lupauksia.
Muutamia positiivisiakin merkkejä on ilmassa: Kiina on osoittanut aiempaa suurempaa halua neuvotella ja myös Yhdysvallat vaikuttaa aiempaa kiinnostuneemmalta. Lisäksi järjestöt nostivat esiin finanssimaailman asenteiden muuttumisen. Esimerkiksi Maailmanpankki rajoitti viime kesänä hiilivoiman tukemisen poikkeustapauksiin.
Varsovan kaksiviikkoiset ilmastoneuvottelut alkavat ensi maanantaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
