freeimages.com

Amazon on valopilkku hitaasti etenevässä biodiversiteettityössä

17.10.2014 14.31

Eija Palosuo

Maailman suojelualueiden pinta-ala on neljässä vuodessa kasvanut. Kansalliset suunnitelmat biodiversiteetin säilyttämiseksi on laadittu valtaosassa YK-maista. Vuodelle 2020 asetettuihin kansainvälisiin biodiversiteetin suojelun tavoitteisiin ei tällä vauhdilla kuitenkaan ylletä.

Tulokset käyvät ilmi Global Biodiversity Outlook -raportista, joka julkistettiin Etelä-Korean Pyeongchangissa tänään päättyvässä YK:n kansainvälisessä biodiversiteettikokouksessa. Vihreän Langan freetoimittaja oli kokouksessa läsnä.

Raportin antama kokonaiskuva luonnon monimuotoisuuden tilasta ei ilahduta, mutta mukana on myös valopilkkuja.

Hämmästyttävin esimerkki tehokkaista toimista löytyy Amazonin sademetsistä, joiden tuhoutumisvauhtia Brasilia on onnistunut vuodesta 2004 jarruttamaan huimat 70 prosenttia.

”Kymmenen vuotta sitten uskoimme näkevämme Amazonin laajamittaisen tuhon vuosisadan puoliväliin mennessä. Tuolloin vain optimistisimmat skenaariot vastasivat tämän päivän tilannetta ja edellyttivät, että valtavan monen asian tulisi muuttua. Sitä eivät useimmat pitäneet realistisina. Nyt kuitenkin olemme tässä tilanteessa”, kertoo raportin johtava tutkija Paul Leadley.

Hyviin tuloksiin on päästy tehostamalla metsien seurantaa, kitkemällä laittomia hakkuita, ratkomalla maaoikeuskiistoja ja tarjoamalla avoimesti tietoa kansalaisjärjestöjen käyttöön.

”Osa toimista on ollut hyvinkin vahvoja. Ympäristöministeriö on esimerkiksi perustanut mustan listan kunnista, joissa metsäkatoluvut ovat olleet korkeimmat. Yhteistyössä keskuspankin kanssa näiltä on evätty valtionavustukset siihen asti, että tilanteelle on tehty jotain”, kertoo itsekin brasilialainen YK:n biodiversiteettisopimuksen pääsihteeri Braulio Dias.

Globaalisti sademetsien tuho kuitenkin jatkuu ja monin paikoin kiihtyy. Raportti toteaa, että YK:n neljä vuotta sitten asetettamista biodiversiteettitavoitteista suurin osa jää nykyvauhdilla saavuttamatta määräaikaan mennessä. Väestönkasvun, kulutuksen ja saasteiden luomat paineet ekosysteemeille eivät näytä hellittävän.
Tulevaisuudessa taakkaa lisää ilmastonmuutos, jonka vaikutukset näkyvät erityisesti arktisilla alueilla ja koralliriutoilla.

”Karibialla on merialueita, joiden merkittävistä korallipeitteistä on tänä päivänä jäljellä enää 10–20 prosenttia. Aluetta ovat koetelleet useat poikkeuksellisen kuumat jaksot, jotka ovat haalistaneet riuttoja”, Leadley kertoo.

Ilmastonmuutoksen ekosysteemeille aiheuttamaan paineeseen varaudutaan myös Suomessa.

Luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen ympäristöministeriöstä on huolissaan erityisesti syvistä järvistä, joissa on pysyvästi kylmää ja joissa viihtyy uhanalainen saimaannieriä. Myös saimaannorpan selviytyminen riippuu talviolosuhteiden jatkumisesta.

”Meillä on selkärankaisia lajeja, joita uhkaa sukupuutto. Se on vakava asia. Pohjoisemmassa Lapissa uhattuna on koko tunturiluonto – palsasuot, tunturiniityt ja tunturikoivikot – kun metsäraja nousee”, Heikkinen ennustaa.

YK:n kokoussaleissa käytetään välillä värikästäkin kieltä, ja tietyt neuvottelut, kuten Pyeongchangissa ajankohtainen sopimus merialueiden suojelusta, kangertelevat jatkuvasti samojen jäsenmaiden vastustuksen vuoksi. Pääosin kansainvälinen yhteisö pyrkii Heikkisen mukaan kuitenkin vetämään samaan suuntaan: tuloksia on tultava.

”Maapallon väestön kannalta ollaan tekemisissä elintärkeiden asioiden kanssa. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.”

luonnonsuojelu  biodiversiteetti 

Tweet