Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Lasse Leipola
ELINEHTO. ”Maanviljelys ei syntynyt 10 000 vuotta sitten sen vuoksi, että ihmisestä tuli viisaampi, vaan, koska ilmastosta tuli riittävän vakaa”, muistuttaa Nick Mabey.
Ilmastonmuutos ei ole enää ylellisyysongelma
13.12.2016 14.26
Ajatus siitä, että ilmastonmuutoksesta huolestuvat vain ne yhteiskunnat, joilla on siihen varaa, on vanhentunut.
Näin sanoo E3G-ajatuspajan johtaja Nick Mabey, joka vieraili eilen maanantaina Ulkopoliittisessa instituutissa järjestetyssä seminaarissa.
Maailmanlaajuisissa selvityksissä ilmastonmuutos nousee ykköshuoleksi erityisesti kehitysmaissa. Rikkaissa teollisuusmaissa huolta aiheuttavat sen sijaan muun muassa Isis, terrorismi ja Venäjä.
Sama muutos näkyy myös Euroopan sisällä: huoli ilmastonmuutoksesta ei ole suurin Saksan ja Pohjoismaiden kaltaisissa perinteisen ympäristötietoisissa maissa vaan Etelä-Euroopassa. Siellä ilmastonmuutoksen tuhoisat vaikutukset ovat paljon lähempänä arkea.
Mabeyn mukaan
ilmastoturvallisuus on viime vuosina on noussut vahvasti
kansainväliseen politiikkaan. Se on kuitekin käsitteenä haastava, sillä
turvallisuus mielletään liian usein armeijan tai poliisin tehtäväksi.
Todellisuudessa kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä. Ilmastonmuutos nimittäin vaikuttaa turvallisuuteen paitsi sääilmiöiden ja
lämpenemisen kautta myös muun muassa markkinahäiriöinä ja
pakolaisuutena.
”Kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutoksen uhkaa ymmärrettäisi vaan siitä, että siihen vastaaminen on vaikeaa. Olemme epäonnistumassa, eikä se johdu kapasiteetin vaan organisaation puutteesta”, Mabey sanoi.
Esimerkkinä Mabey mainitsi rahoituksen, jonka EU on varannut Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän vakauttamiseen.
”Euroopalla on varattuna tähän tarkoitukseen miljardeja. Ilmastonmuutos pitäisi vain huomioida paremmin.”
Hänen mukaansa ilmastonmuutokseen liittyvää kriisitietoisuutta jarruttaa Euroopassa myös yhteisen kielen ja median puute.
”Saman myrskyn kahdessa eri maassa aiheuttamat tuhot hajoavat useammaksi keskusteluksi. Kokonaiskuva jää syntymättä.”
Mabey on
hahmotellut ilmastonmuutokseen liittyvää riskiä nelikentällä, jonka
vaaka-akselilla on kansainvälisen yhteistyön onnistuminen ja
pysty-akselilla ilmastonmuutoksen eteneminen odotuksiin verrattuna.
Parhaassa tapauksessa kansainvälinen ilmastopolitiikka jatkuu Pariisin hengessä ja ilmasto reagoi hiilidioksidiin nykyisiä arvioita vähemmän tai hitaammin. Jos ilmasto sen sijaan on nykyisin arvioitua herkempi hiilidioksidikasvun nousulle, joudutaan yhteistuumin toteuttamaan hyvinkin rajuja päästövähennyksiä.
”Voimme neuvotella keskenämme, mutta emme planeetan kanssa”, Mabey sanoi.
Nelikentän toisella laidalla on kansainvälisen ilmastopolitiikan epäonnistuminen. Tässä tapauksessa hitaasti hiilidioksidiin reagoiva ilmasto tarkoittaisi, että päästöjä vähennettäisiin reaktiona vaikutusten lisääntymiseen – ilman globaalia yhteistyötä.
Kaikkein huonoin vaihtoehto, jota Mabey kutsuu nimellä "romahdus ja kilpailu", on voimakkaasti lämpenevä ilmasto, jossa ei tehdä yhteistyötä päästöjen vähentämiseksi.
ilmastonmuutos turvallisuus ilmastoturvallisuus
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
