Yhteiskunnan vihollinen numero yksi

13.12.2016

Lasse Leipola

Ilmastonmuutos on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana pysyvästi kansainvälisen politiikan kärkiaiheiden joukkoon. Aihe on jatkuvasti esillä niin YK:ssa, G7- ja G20-maiden tapaamisissa kuin myös supervaltojen kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Vähitellen ilmastonmuutos on alettu näkemään ympäristöongelman lisäksi myös talous-, terveys- ja turvallisuuspoliittisena haasteena.

Suursijoittajat ympäri maailman varautuvat hiilikuplaan ja siirtävät varojaan pois fossiilisten polttoaineiden tuotannosta. Toisaalla terveydenhuollon ammattilaiset pohtivat, miten yhteiskunnat selviävät kohoavien lämpötilojen, tautien leviämisen ja ruokatuotannon häiriöiden keskellä.

Ilmastonmuutoksesta on tullut myös turvallisuuspoliittinen haaste. Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusvoimat luonnehtii ilmiötä "uhkien moninkertaistajaksi". Termi viittaa siihen, että ilmastolliset tekijät – kuten Syyriaa kansannousun alla vaivannut kuivuus – kärjistävät olemassaolevia jännitteitä.

Uusien näkökulmien soveltaminen käytännön politiikkaan on kuitenkin hidasta ja kankeaa, kuten eilen maanantaina Suomessa vieraillut E3G-ajatuspajan johtaja Nick Mabey sanoo.

”Kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutoksen uhkaa ymmärrettäisi vaan siitä, että siihen vastaaminen on vaikeaa. Olemme epäonnistumassa, eikä se johdu kapasiteetin vaan organisaation puutteesta”, Mabey sanoi.

Ehkä kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat Lähi-idän öljyvaltiot, koska niiden nykymuotoinen olemassaolo on uhattuna kahdella eri rintamalla. Ensinnäkin ilmaston lämpeneminen uhkaa tehdä näistä alueista jopa asuinkelvottomia muutaman sukupolven kuluttua.

Toisaalta maiden taloudet, ja siten myös kyky varautua muutokseen, ovat täysin riippuvaista fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja kulutuksesta. Tie valoisaan tulevaisuuteen näiden uhkakuvien välissä on kapea.

Oman lisähaasteensa tuovat vielä perinteiset, sotien ja terrorismin kaltaiset akuutit kriisit, jotka eivätkä nekään ole missään nimessä ilmastotekijöistä riippumattomina.

Ilmastonmuutosta ei juuri tunnusteta uhkakuvana tai turvallisuusriskinä Suomessakaan.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta selvitti hiljan suomalaisten huolia ja ilmastonmuutoksen edelle menivät pakolaistilanne, työllisyystilanne, Euroopan talouden näkymät, kansainvälinen terrorismi, poliitiset ääriliikkeet, Syyrian tilanne sekä kehitys Venäjällä.

Kansantuntoja heijastelee myös virallisen Suomen politiikka. Sekä hallitusohjelma että viime kesänä julkaistu ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko käsittelevät ilmastonmuutoksen muodostamaa turvallisuusuhkaa vain hyvin yleisellä tasolla.

Ei siis ihme, että Ulkopoliittinen instituutin eilen maanantaina julkaisemassa katsauksessa peräänkuulutetaan Suomelta selvempää ja konkreettisempaa linjausta ilmastoturvallisuudesta.

”On syytä selvittää, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen turvallisuuteen, ei ainoastaan äärimmäisten sään ja muiden ympäristöilmiöiden kautta, vaan myös geopolitiikan, energian tuotannon, kansainvälisten sitoumusten ja muista olennaisista näkökulmista. Tätö arviota tulisi käyttää konkreettisten toimenpiteiden kehittämiseen”, kirjoittaa tutkija Emma Hakala.

Perinteisesti suurimpana ulkoisena uhkana Suomen turvallisuudelle on pidetty Venäjää. Idänsuhteeet ovat olleet ja tulevaisuudessakin ovat osa lähes kaikkea Suomessa harjoitettavaa politiikkaa. Se, kuinka vahva tämä yhteys on, vaihtelee vuosikymmenestä toiseen.

Monella tapaa Venäjä ja ilmastonmuutos ovat oikeastaan samankaltaisia uhkia. Kumpikin tiedetään potentiaalisesti vaaralliseksi, mutta tällä hetkellä kumpikaan ei suoraan aiheuta Suomelle merkittävää haittaa.

Molempiin uhkiin liittyy myös merkittäviä mahdollisuuksia, joskin hyvin eri tavoin. Venäjä on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan merkittävä kauppakumppani.

Ilmastonmuutoksen kohdalla mahdollisuudet eivät liity yhteistyöhön vaan vastarintaan. Ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa käytettävästä teknologiasta voidaan saada tulevaisuudessa se kuuluisa "uusi Nokia".

Siinä mielessä ilmastonmuutos toki eroaa Venäjästä, että sen torjumisessa eivät mitkään aseet auta, vaan käyttöön tarvitaan huomattavasti järeämpiä keinoja.

Tweet