Valta keskittyy verkossa

11.5.2012 14.13

Lasse Leipola

Muutaman suuryrityksen käsiin on kasaantunut huomattava osa tietoliikenteestä. Onko verkon vapaus kohta historiaa?

Napsautat tietokoneesi päälle ja käynnistät nettiselaimesi. Se onkin oikeastaan ainoa omalla tietokoneellasi sijaitseva ohjelma jota enää käytät: sähköposti, tekstinkäsittely, mediasoitin ja pikaviestintä löytyvät kaikki omista verkko-osoitteistaan.

Todennäköisesti kaikkien näiden sekä monien muiden päivittäin käyttämiesi verkkopalvelujen takana on vain muutama yhtiö.

Alkuaikoinaan internet oli täysin suljettu kaupalliselta toiminnalta, koska se perustui suurilta osin Yhdysvaltain liittovaltion rahoittamiin sotilas- ja tiedekäyttöön tarkoitettuihin verkkoihin.

Nykyisin suuri osa verkosta on kaupallista, ja muun muassa Googlella ja Facebookilla on satoja miljoonia aktiivisia käyttäjiä.

Merkittäväksi asiakaskunnan tekee se, että yleensä he eivät maksa senttiäkään näistä palveluista.

Palveluiden ilmaisuus saa käyttäjän helposti unohtamaan sen, ettei kyse ole mistään hyväntekeväisyydestä – pikemminkin päinvastoin. Kuluttajat antavat vastineeksi tietoja itsestään ja tuntitolkulla omaa aikaansa. Valtavien käyttäjämäärien ja tarkkojen tietojen yhdistelmä on kultaakin kalliimpaa valuuttaa verkkomarkkinoinnissa. Siksi nämä yhtiöt ovat menestyneet taloudellisesti erittäin hyvin.

”Tässä liiketoimintamallissa asiakkaita ovat mainostajat. Käyttäjät ovat oikeastaan mainostajille myytäviä tuotteita”, sanoo internetin tasapuolista kehittämistä ajavan Suomen internetyhdistyksen puheenjohtaja Tommi Karttaavi.

”Kuluttajan oikeuksien kannalta on kyseenalaista, onko loppukäyttäjä edes asiakas vaiko vain käyttäjä.”

On esimerkiksi epäselvää, millainen on ulkomaisen palveluntarjoajan vastuu, jos sähköpostiviestit katoavat ilmaiselta tililtä.

Eräänlaisen vakuutuksen käyttäjille antaa se, että useat yritykset ovat riippuvaisia käyttäjistään ja heidän tuottamastaan sisällöstä.

Aalto-yliopiston internet-tutkija Mikko Särelä kuvailee tilaa kauhun tasapainoksi.

”On esimerkkejä siitä, että jos tällainen yritys yrittää käyttää valtaansa väärin kiristämällä käyttöehtoja tai käyttämällä niitä väärin, ihmiset reagoivat hyvin nopeasti.”

Esimerkiksi Facebook joutui 2009 luopumaan käyttäjäehtojensa kiistellyimmistä muutoksista, kun käyttäjät nousivat vastarintaan.

Verkkoliikenteen keskittyminen muutamalle yritykselle voi lisätä myös viranomaisten valtaa. Särelän mukaan lainsäätäjien on helpompi väärinkäyttää valtaansa, kun liikenne keskittyy isoille toimijoille.

”Sen sijaan, että lainsäätäjän pitäisi pystyä sääntelemään tuhatta pientä sivustoa, se voi säännellä yhden Googlen, jolloin se pystyy muuttamaan hyvin paljon. Se on se iso muutos 1990-luvulta, jolloin ei ollut suuria verkossa käytettäviä pilvipalveluita”, Särelä sanoo.

Hänen mukaansa tällaisesta ei ole vielä verkkomaailman puolelta hyviä esimerkkejä, sillä viranomaisten toiminta on melko hidasta. Sen sijaan sellainen löytyy perinteisten puhelinverkkojen hallinnasta.

”2000-luvulla on säädetty pakolliseksi erilaiset teletallennusvelvollisuudet. Toteuttaminen on ollut helppoa, kun kussakin maassa on vain muutama teleoperaattori. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua myös netissä”, Särelä sanoo. Hän muistuttaa, että teletallennusvelvollisuuksiin kuuluu jo nyt puhelujen lisäksi myös operaattorien verkon kautta kulkeva nettiliikenne.

Internetin hallinnassa on otettu käyttöön jo muitakin kovia keinoja. Lapsipornoon kohdistuvien rajoitusten lisäksi oikeus on määrännyt Elisan ja Saunalahden estämään liikenteen Pirate Bay -tiedostonjakosivustolle. Maaliskuussa julkisuuteen noussut ruotsalaisten teleoperaattorien kaavailema ilmaisten Skype-puheluiden rajoittaminen osoittaa, että niilläkin voi olla intressejä verkon vapauden rajoittamiseen.

Viime aikoina kuumimman keskustelun on nostanut väärennösten vastainen kauppasopimus Acta. EU:n ja Yhdysvaltojen aloitteesta käydyt neuvottelut nousivat julkisuuteen 2008, kun asiaa koskevia tietoja vuodettiin Wikileaksin kautta julkisuuteen.

Koska neuvotteluja käytiin suljettujen ovien takana, alkoi verkossa levitä hurjia huhuja sopimuksen sisällöstä. Ne kertoivat, että piratismista aletaan rangaista nettiyhteyden katkaisulla ja digitaalisten laitteiden sisältö tutkitaan maiden rajoilla. Vaikka pahimmat pelot osoittautuivat turhiksi, pidetään sopimuksen nykyistä muotoilua paikoin huolestuttavan epämääräisenä.

Salailun ja epämääräisyyden lisäksi ongelmallisena on pidetty myös sitä, että sopimukseen on otettu mukaan henkiseen omaisuuteen ja digitaalisiin oikeuksiin liittyviä asioita.

”Jos Acta kaatuu, siinä menee samalla myös paljon kuluttajille tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi lääkeväärennöksien estäminen. Tämä tapahtuu vain sen takia, että tuoteväärennössopimukseen yritettiin ujuttaa tekijänoikeusasioita”, sanoo tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieken tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi.

Euroopan parlamentin on määrä äänestää Actasta heinäkuussa, mitä ennen EU-tuomioistuin ottaa kantaa siihen, onko sopimus unionin perusoikeuksien vastainen. Suomen lakiin Actan hyväksyminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia.

Kasvin mukaan tapaus Acta on osoitus nettikansalaisyhteiskunnan voimasta.

”Jo ensimmäisten vuotojen jälkeen nousi Pohjois-Amerikassa vastarinta, joka onnistui vesittämään luonnosta tekijänoikeuksien haltioiden näkökulmasta melko paljon. Nykyinen sopimus ei ole läheskään niin vaarallinen kuin voisi päätellä siitä käydyn julkisen keskustelun perusteella.”

Tällä hetkellä sopimuksen kaatuminen näyttää todennäköiseltä, sillä kansalaisyhteiskunnan lisäksi sitä vastustaa myös Kiina. Sen mukanaolo on keskeistä sopimuksen tehokkuuden kannalta.

Internetin hallinnasta käytävässä taistelussa on tekijänoikeuksien lisäksi kyse vanhojen hierarkisten hallintorakenteiden ja uuden, verkostoihin perustuvan teknologian yhteentörmäyksestä.

Esimerkiksi kysymys tekijänoikeuksista on lopulta ristiriidassa internetin perusperiaatteiden kanssa. Internet on luonteeltaan vapaa, mutta tekijänoikeuksien toteutuminen verkossa edellyttää jonkinlaista valvontaa.

”Tiettyjä ylilyöntejä tulee, mutta täytyy toivoa, että se kuuluu vain siirtymävaiheeseen. On kuitenkin huolestuttavaa, että operaattoritasolla estetään erilaisia palveluita”, Suomen internetyhdistyksen Karttaavi sanoo.

Hän muistuttaa, että suodatuksia alun perin tehtiin muun muassa lapsipornon torjuntaan, mutta nyt käyttöä ollaan laajentamassa.

Erityisessä vaarassa on niin sanottu netin neutraliteetti, eli se internetin perustavanlaatuinen periaate, että tiedonvälittäjä välittää dataa eteenpäin vapaasti ja valikoimatta.

Jyrki Kasvin mukaan oikeusistuimissa ei ole ymmärretty sitä, mikä on netin neutraliteetin merkitys.

”Insinöörinä täytyy sanoa ilkeästi, että juristit ja merkonomit eivät ymmärrä sitä, että netin toimintafilosofia perustuu vapauteen. Teknologialla on arvot, ja jos ei ymmärrä miten teknologia toimii, on mahdotonta ymmärtää sen arvoja.”

Kasvi rinnastaa verkkoliikenteen rajoitukset siihen, että auton vaihdelaatikkoon tulee kiviä.

”Kun kiviä on riittävästi, ne rikkovat laatikon.”