Väli-Amerikan tähdet

21.1.2011 14.13

Noora Jussila

Suomi siirtyy perinteisestä kehitysyhteistyöstä ilmastohankkeisiin.

Kaikki alkoi 2003 Keski-Amerikasta, kun Suomi antoi rahaa aurinkopaneelien pystyttämiseen sairaalan katolle. Nyt uusiutuvan energian hankkeiden tukeminen on entistä suurempi osa Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Suomen ja Keski-Amerikan uusiutuvan energian kumppanuusohjelman EEP:n yhteistyö on ollut niin menestyksekästä, että Suomi aikoo monistaa ohjelman myös muihin kehitysyhteistyömaihin. Ulkoministeriön uusi lippulaiva seilaa tänä vuonna Andien alueelle Etelä-Amerikkaan ja suunnitelmissa on laajentaa EEP-projekteja Indonesiaan. Viime vuonna hankkeita alkoi Mekongin alueella Kaakkois-Aasiassa ja Etelä- ja Itä-Afrikassa.

”Tämä on ollut poliittisesti merkittävä ja onnistunut avaus”, kehuu ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden neuvos Jukka Uosukainen.

EEP maksetaan Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista, vaikka työ on etupäässä ilmastotyötä ja tullaan todennäköisesti raportoimaan osana Suomen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa lupaamaa ilmastorahoitusta.

”Tämä on kiperä kysymys”, myöntää yksikön päällikkö Pertti Anttinen ulkoministeriöstä.

Anttinen ei kuitenkaan koe, että EEP:n rahat olisivat pois perinteisistä kehitysprojekteista.

”EEP:llä tuetaan ympäristöön liittyvää energiasektoria, joka vie maan kehitystä eteenpäin ja parhaassa tapauksessa siitä saadaan myös globaalia hyötyä päästöjen vähentyessä”, Anttinen sanoo.

EEP on energiakumppanuusohjelma, joka tukee uusiutuvan energian hankkeita. Ohjelman isäntäjärjestönä toimii eteläisen Afrikan kehityspankki DBSA.

EEP sai alkunsa Johannesburgissa YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa. Ohjelman tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian saatavuutta ottamalla käyttöön uutta teknologiaa ja kasvattamalla tietoisuutta.

Pienten aurinkoenergiaprojektien lisäksi EEP-hankkeilla käynnistetään myös tuuli- ja vesivoimaa ja kokeillaan biodieselin jalostusta jatropa-kasvista puristetusta öljystä.

Keski-Amerikka on ilmastonmuutoksessa maailman haavoittuvimpia alueita. Se on kahden meren välissä ja kolmen mannerlaatan risteyksessä. Hurrikaanit, hirmumyrskyt, rankkasateet, maanvyörymät ja maanjäristykset ovat tavallisia.

”Vaikka olemme maanosa, olemme oikeastaan saarivaltion asemassa”, sanoo Guatemalan varaympäristöministeri Luis Armando Zurita.

Keski-Amerikassa ohjelma toimii El Salvadorin ja Guatemalan lisäksi kuudessa maassa.

Ympäristöaktiivien mielestä on tärkeää, että paikalliset otetaan mukaan ympäristöprojekteihin.

”Tärkeintä on, että ihmiset osallistuvat hankkeeseen ja tietävät, miksi se tehdään”, sanoo guatemalalainen Vivian Lanuza.

”Muutos alkaa kotoa. Guatemalassa naiset kokkaavat sisällä avotulella, ja se aiheuttaa hengitystieongelmia. Lisäksi valtaisa polttopuun käyttö tuhoaa luonnonvaroja. Yhteisötasolla on tärkeää etsiä uusia energiantuotantomenetelmiä”, Lanuza sanoo.

Ympäristöprojekteja maissa riittää, mutta järjestöihmiset kritisoivat kokonaiskuvan puutetta. Myös maiden hallituksilla pitää olla kauaskantoisia suunnitelmia.

”El Salvadorissa on EU:n vetämä projekti, jossa asennetaan aurinkopaneeleja kouluun, jolla ei ole pääsyä yleiseen sähköverkkoon. Näitä projekteja on tulossa yhdeksän lisää, mutta ongelma on, et- teivät ne muodosta mitään kansallista tai alueellista strategiaa, vaan ovat yksittäisiä hankkeita”, sanoo el salvadorilainen Rene Ramos.

Yhteiskuntiin kaivataan myös muuta muutosta.

”Täytyy muistaa, että Guatemalassa se, jolla on eniten rahaa, on myös eniten mahdollisuuksia voittaa vaalit. On tärkeää myös kouluttaa päätöksentekijöitä ja panostaa siihen, että he ovat vastuussa kansalle”, sanoo José Urbina.

Tweet