Kööpenhaminan neuvottelujen viisi tärkeintä

2.10.2009 12.27

Anu-Elina Lehti

1. Kasvihuonepäästöjen vähentämistavoite

Euroopan unionin tulkinnan mukaan teollistuneiden maiden pitää vähentää päästöjään 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasuja pitää vähentää 80–90 prosenttia. Maailmanlaajuisesti päästöjä tulee leikata puoleen vuoteen 2050 mennessä.

2. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja arvioidaan muun muassa taloudellisen tehokkuuden, hinnan, kiireellisyyden, reiluuden, tarvittavien luonnonvarojen sekä terveysvaikutusten mukaan. Sopeutumiskeinojen hyödyllisyys voi vaihdella alueittain. Esimerkiksi tulviin ja rantojen eroosioon sopeutuminen on vaikeampaa kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa. YK:n raportin mukaan jokainen ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyyn käytetty euro voi estää seitsemän euron menetykset tulevaisuudessa.

3. Vihreän teknologian siirto kehitysmaihin

Kehitysmaat tarvitsevat ilmastoteknologiaa, jotta ne pystyvät vähentämään päästöjään. Teknologiansiirron ongelma ovat kehitysmaiden yhteiskunnalliset, hallinnolliset ja lainsäädännölliset puutteet. Ilman niitä ei ole toimivia teknologiamarkkinoita.

4. Rahoitus

EU-komission julkaiseman arvion mukaan vuonna 2020 EU:n pitäisi maksaa noin sata miljardia euroa vuosittain, jotta maailma sopeutuu ilmastonmuutokseen ja kehitysmaiden päästöjä saadaan suitsittua. Lopullisen summan lisäksi epäselvää on vielä se, mistä rahamäärä kerätään ja kuka sitä hallinnoi.

5. Metsien häviämisen estäminen

Trooppisten metsien häviäminen aiheuttaa nykyään noin 20 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Päästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi hillitsemällä metsäkatoa, suojelemalla metsiä ja lisäämällä niiden hiilivarastoja. Valtioiden omien etujen ajaminen on vaikeuttanut hiilinieluja koskevia neuvotteluita.